Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 8.10.2015
Kuva nukketeatteriopiskelija Jenni Rutasen opinnäytetyöesityksestä "ASKMEANYTHING - Tarina onnekkaille".

Nukketeatteriesitys syntyi sotaa pakenevan kertomuksista

”Tapasin useita vuosia sitten ihmisen, joka oli Talibanin vainojen takia joutunut jättämään maansa. Perhe oli tapettu, ja onnekas sattuma oli pelastanut hänet.” Nukketeatteriopiskelija Jenni Rutasen taiteellinen opinnäytetyö pohjautuu kohtaamiseen vieraan kanssa.

Teksti: Matti Koivisto
Kuva: Ville Saarikoski

Jenni Rutanen opiskelee Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa viimeistä vuotta nukketeatteria. Esitys "ASKMEANYTHING - Tarina onnekkaille” on hänen taiteellinen opinnäytetyönsä.

– Teos pohjaa demoversioon, jonka teimme jo vuosi sitten yhteistyössä Maria-Elina Koivulan kanssa. Ajatus syntyi kohtaamisestani vieraan kanssa, Rutanen kertoo.

Rutasen tapaama ihminen oli pakomatkalla kotimaastaan. Hän oli menettänyt perheensä, ja myös hänen ystäviään kuoli vaarallisella matkalla yli vuorten ja merten. Hän pelkäsi palautusta kotimaahansa.

– Kun tapasimme, hänen koko omaisuutensa oli muovipussissa. Puhtaat sukat ja jotain sellaista, ei juuri mitään. Hän halusi kuitenkin antaa lahjan, vaikka mitään ei ollut, Rutanen muistelee.

”Ask me anything”

Muukalainen pyysi Rutasta kysymään mitä hän ikinä haluaa. Seurasi paljon tarinoita kotimaasta, paosta, reiteistä, ihmisistä, naisten asemasta ja uskonnosta.

– Vaikka hän tuli kaukaa ja edusti itselleni vierasta uskontoa, samaistuin häneen hyvin, paremmin kuin moniin esimerkiksi täällä Suomessa. Tämä oli yksi niistä ennakkoluuloista, joista on toisinaan mahtavaa saada itsensä kiinni. Keskustelu oli avartava ja kohtaaminen molemmin puolin kunnioittava. En tiedä, miten hänelle lopulta kävi.

Nukketeatteriesityksen keskiössä nähdään sodan keskellä oleva lapsi, joka joutuu eroon perheestään. Teeman yhteys käsillä olevaan pakolaiskriisiin on ilmeinen.

– Olen ajatellut perheiden ja sukujen erilleen ajautumista, kodin menetystä ja pientä ihmistä keskellä sitä kaikkea.

Rutasen mukaan esitys voi herättää uusia ajatuksia ja tunteita myös ajankohtaiseen aiheeseen liittyen.

– Kyynisyys ja viha maahan pyrkiviä kohtaan ovat voimistuneet Suomessa. Kun kohtaa todellisen avun tarpeessa olevan ihmisen, kyse ei ole enää uutisesta, jonka voi ohittaa. Se koskettaa henkilökohtaisemmin ja tulee osaksi elämääsi. Esitys on aina itselleni parhaimmillaan samankaltainen kokemus, hän pohtii.

Tulkinnanvapaus jää katsojalle

"ASKMEANYTHING - Tarina onnekkaille" yhdistelee visuaalista nukketeatteria, lavasteprojisointeja ja musiikkia. Voimakkaat näyttämökuvat yhdistyvät teoksessa viime päivien uutiskuviin ja vallitsevaan kaaokseen.

– Toivoisin kuitenkin, että esitystä voisi katsoa ilman ajankohtaispoliittista painolastia. Esitys perustuu visuaalisuuteen ja musiikkiin, ja niiden kautta katsojalle jää tulkinnanvapaus tapahtumista, Rutanen painottaa.

Teoksen tärkein sanoma kiteytyy jo sen nimessä. Vaikka esitys käsittelee sotaa ja ihmisen äärimmäistä hätää, ”tarina onnekkaille” on nimensä veroinen.

– Esimerkiksi me suomalaiset olemme niitä onnekkaita. Meillä on ruokaa, puhdasta vettä ja rauhaa. Kun tapaa avun tarpeessa olevan ihmisen, joka on menettänyt kaiken, asettaa se omankin elämän asioita mittasuhteisiinsa. Tämä oli asia, jonka tapaamani vieras toivoi meidän kaikkien ymmärtävän, Rutanen kertoo.