YAMK-tutkinto poiki lisäpätevyyttä ja verkostoja

Teksti: Mari Loikkanen, kuvat: Suvi Immonen

Ramboll Finland Oy:ssä työskentelevällä Sanna Anttilalla on taskussaan uunituore tutkintotodistus rakennustekniikan YAMK-tutkinnosta Turun ammattikorkeakoulusta. YAMK eli Master-tutkinto tarkoittaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, joka antaa saman kelpoisuuden kuin yliopiston maisterin tutkinto. 

Helsingissä asuva Anttila on työskennellyt Rambollin geoteknisen yksikön projektipäällikkönä kolme vuotta keskittyen pääasiassa katujen ja kunnallistekniikan suunnitteluun. Työssään Anttila huomasi, että lisäkouluttautumisesta olisi hyötyä ja alkoi selvittää, mitä vaihtoehtoja hänellä voisi olla.

– Voidakseni toimia vaativampien kohteiden vastuuhenkilönä on oltava tietynlainen pätevyys, johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Sitä kautta tarve lisäkouluttautumiseen tuli esiin, hän kertoo.

Anttilan pohjakoulutuksena oli rakennusinsinöörin (AMK) tutkinto vuodelta 2004. Lisäksi hän oli suorittanut Tampereen teknillisen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämän maamekaniikan ja pohjarakenteiden opintokokonaisuuden, mutta ylempi korkeakoulututkinto puuttui. Niinpä Anttila tutki, mitä kaikkia mahdollisuuksia sen saamiseksi olisi.

Opintoja töiden ohella

Yliopiston päiväopetus olisi vaatinut Anttilalta opintovapaan ottamista. Turun AMK:n tarjoama rakennustekniikan YAMK-tutkinto oli joustavampi ratkaisu, koska opinnot oli mahdollista suorittaa töiden ohella. Lisäksi Anttila katsoi, että juuri Turun AMK:n opintosisällöistä olisi hänelle eniten hyötyä verrattuna muihin ammattikorkeakouluihin. 

– Turun AMK:n tarjoamat opinnot tukivat omaa ydinosaamistani. Myös työnantaja kannusti ja mahdollisti työajan käyttämisen lähiopetuspäiviin ja opinnäytetyön tekemiseen. Kuukaudessa oli aina kaksi lähipäivää, jotka vietin Turussa. Muutoin opiskelin vapaa-ajalla.

YAMK-opinnot sisälsivät muun muassa ympäristögeotekniikkaa, rakennuttamista ja korjausrakentamista. Kurssien ohella Anttila koki tärkeäksi verkostoitumisen muiden opiskelijoiden kanssa. Infra- ja talotekniikan aloilla työskentelevät Master Schoolin opiskelijat verkostoituivat yhteisten opintojen äärellä ja kävivät antoisia keskusteluja.

Sanna Anttila Jätkäsaaressa betonimurskeen keskellä.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen meni puolitoista vuotta. Sen jälkeen Anttila pystyi hakemaan valtakunnallisesta FISE-rekisteristä infrakohteiden pohjarakenteiden poikkeuksellisen vaativan -luokan suunnittelijan pätevyyttä.

– Nyt kun minulla on tuo pätevyys, voin toimia vastuuhenkilönä vaativammissa kohteissa, Anttila kertoo.

Betonimurskeen meritäytöistä lopputyö 

Anttila koki opinnäytetyön olevan tärkein osa opiskeluaan. Hän teki lopputyönsä aiheesta ”Betonimurskeen geotekninen soveltuvuus meritäyttömateriaaliksi”. Työn tilaajana toimi Helsingin kaupunki.

– YAMK-lopputyö osataan jo rinnastaa diplomityöhön. Muutoin olen huomannut, että YAMK-tutkinto vaikuttaa olevan monille vielä melko vieras, Anttila kertoo.

Lopputyön aihe lähti tarpeesta selvittää, voisiko murskattua purkubetonijätettä hyödyntää meritäyttömateriaalina. Selvitystyön taustalla oli toive edistää jätteiden hyötykäyttöä sekä vähentää betonijätteiden kuljetusta Helsingin ulkopuolelle. Näin myös hiilidioksidipäästöt ja rakentamiskustannukset vähenisivät.

Vedenalaisten betonimursketäyttöjen toimivuutta syvätiivistettynä katujen tai muun infran alle ei ole aiemmin tutkittu Suomessa, ja Anttilan tehtävä oli selvittää, miten nämä mursketäytöt käyttäytyvät. Anttilan työ ei sisältänyt ympäristövaikutusten selvittämistä, mutta niitä on tutkittu työn yhteydessä ja seurantaa yhä jatketaan.

Koerakenne toteutettiin Helsingin Jätkäsaaren Tritoninpuistossa, joka on 2010-luvulla rakennettua meritäyttöaluetta. Täytön tiivistys toteutettiin pudotustiivistämällä: täytön pintaan pudotettiin 11 tonnia painavaa teräsjärkälettä nosturilla.

– Pudotustiivistys oli itsellenikin vielä hieman vieras pohjavahvistusmenetelmä ennen opinnäytetyön tekemistä. Samalla sain siitä lisää tietoa, josta on hyötyä työssäni.

Työssä tutkittiin kolmea eri kokoista betonimurskelajia, joiden ominaisuuksia verrattiin pienlouheeseen. Kaikkien kolmen tiivistäminen onnistui eikä täyttöjen ole havaittu painuneen tiivistyksen jälkeen. Myöskään merkittäviä eroja louheeseen ei havaittu.

– Koin lopputyön olevan hyödyllinen osa opintoja. Opinnäytetyötä oli todella antoisaa tehdä, koska aihe oli niin kiinnostava, Anttila tuumii.

Lue lisää rakentamisen YAMK-tutkinnosta
Tutustu Sanna Anttilan lopputyöhön