Leikki on vapaaehtoista toimintaa
Leikki ei ole itsestäänselvyys – se ei ole helppoa kaikille lapsille. Tutkimusten valossa leikki on tärkeää lapsen terveydelle, kehitykselle ja hyvinvoinnille, siksi sitä on arvioitava. Leikkiä on tutkittu vuosien saatossa monesta näkökulmasta ympäri maailmaa, mutta vakiintunutta määritelmää leikille ei ole.
Kansainvälinen Play for Children with Disabilities (LUDI)-verkosto on löytänyt yhteisen tarttumapinnan leikkiin Catherine Garveyn määritelmästä ”Leikki on erilaista vapaaehtoista, sisäisesti motivoitunutta toimintaa, johon tavallisesti liittyy mielihyvä ja ilo”.
Leikki on yhteinen asia
Kaikilla on oikeus leikkiin, mutta kaikilta se ei välttämättä suju samalla tavalla. Toimintarajoitteiset lapset eivät ehkä osaa, halua tai tiedä miten leikkiä. He voivat myös jättäytyä leikin ulkopuolelle tai pelätä leikkitilannetta.
Jotta lapsen leikkiä edistävät ja rajoittavat tekijät tunnistetaan, on tärkeää ymmärtää ja osata arvioida leikkiä lapsen ympäristössä. Kun leikkiä arvioidaan, saavat niin ammattilaiset kuin vanhemmatkin apua lapsen leikin tukemiseen.
Taustalla on oltava tieto, mitä tekee
Leikkiä arvioitaessa on tiedettävä, mitä arvioi. LUDI-verkosto suosittelee, että leikin arviointi sisältää lapsen leikkitaitojen, leikkisyyden, fyysisen ja sosiaalisen ympäristön, leikkitoimintojen sekä lapsen leikkimieltymyksien arvioinnin.
Leikkiä on arvioitava jatkuvasti, jotta nähdään lapsen kehittyminen. Leikkiä on tuettava, mutta silloinkin tarvitaan tietoa siitä, mitä ollaan tukemassa.
Lue lisää Helena Tigerstedtin ja Johanna Säterin artikkelista: Leikin tuntevat kaikki, vai tuntevatko sittenkään?
Lisätiedot ajankohtaisesta
