”Teen sitä mistä nautin”– Jaakko Lamminpää opettaa fysiikkaa Turun AMK:ssa

Teksti ja kuva: Siiri Welling

Jaakko Lamminpäästä ei voi sanoa, että hän olisi aina halunnut olla fyysikko. Hänestä ei voi myöskään sanoa, että hän olisi aina halunnut olla opettaja. Fysiikan opettajaksi hän kuitenkin päätyi.

– Mielestäni on tärkeää, että nautin opettamisesta, tai että ylipäätään nauttii siitä, mitä tekee. Kun lakkaan nauttimasta opettamisesta, lakkaan tekemästä töitä, toteaa Lamminpää suoraan. 

Suoruutta Lamminpäästä löytyykin pilvin pimein: hän on kotoisin Porista, joka on tunnettu suorasukaisuudestaan ja sisukkuudestaan. Porissa hän kirjoitti ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, mutta varsinaiseksi älyköksi häntä ei voi omien sanojensa mukaan kutsua. 

– Olen aina pitänyt opiskelusta, tai uuden oppimisesta. Ei siinä mitään sen suurempaa ole ollut. Koulussa teki asioita, joissa pärjäsi ja se oli kivaa. Sen jälkeen teki enemmän töitä, koska oli kivaa menestyä. Mikään huippuälykäs en ollut. Jos en osannut jotain tehtävää, opettelin, ja sama pätee nykyäänkin. Se vaatii vain hyviä perselihaksia, sanoo Lamminpää. 

Motivaatiokin vaikuttaa: eihän kukaan opi kokkaamaan, jos ei ole motivoitunut perehtymään kokkaamisen saloihin. 

Materiaalitieteet vetivät puoleensa

Kiinnostus oppimiseen johti Lamminpäällä armeijan jälkeen Turun yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Hyvälle opiskelijalle olisi kelvannut historia tai englannin kielikin, mutta matemaattisten aineiden tuoma haaste kiinnosti parikymppistä Lamminpäätä enemmän. Opettajan pätevyyksien suorittaminen tarkoitti puolestaan sitä, että opiskeluaikana pystyi tutustumaan moneen muuhunkin itseä kiinnostavaan aiheeseen. 

– Luin muutaman kurssin tähtitiedettä, mutta päädyin kuitenkin materiaalitieteisiin, jossa tutkitaan materiaalin ominaisuuksia. Ala on mielenkiintoinen. Opettajat ja itse opetus tuntuivat käytännönläheiseltä: yhdellä kurssilla oli kovuusmittauksia, toisella käsiteltiin nanomateriaaleja ja kolmannella sähköisiä ominaisuuksia. Jos olisin tehnyt graduni materiaalitieteistä, olisin voinut olla materiaalitieteilijä opettajan pätevyydellä, sanoo Lamminpää. 

Valmistumisensa jälkeen Lamminpää työskenteli useamman vuoden yliopistolla erilaisissa tehtävissä ja muun muassa väitöskirjatutkijana. Viime syksynä hän aloitti fysiikan opettajana Turun ammattikorkeakoulussa. Työ on tuntunut mukavalta, vaikka koronapandemia etäopetuksineen tuo omat haasteensa arkeen. Henkilökunnan kahvihuoneessa on kuitenkin saanut tarvittavaa tukea, oli kyse sitten ”pärräämisen tarpeesta”, henkisestä tuesta tai ammatillisista kysymyksistä. 

Ammattikorkeakoulun vahvuuksina Lamminpää pitää käytännönläheisyyttä ja työelämälähtöisyyttä, mikä auttaa opiskelijoitakin tulevaisuuden työnhaussa. 

– Yleensä ajatellaan, että vain yliopistoissa tehdään tiedettä, mutta kyllä ammattikorkeakoulussakin on tieteelle ja tutkimukselle oma paikkansa. Suurin ero yliopistoon on juuri käytännönläheisyys ja kokeellisuus. Jos jo toisella asteella on tottunut liikaa koulumaiseen oppimiseen, joka jatkuu yliopistossa, voi siirtymä työelämään olla aika raju: vain harva asia toimii työelämässä samoin kuin koulumaailmassa. 

Interaktiivisuutta opetukseen

Lamminpää opettaa pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille fysiikan peruskursseja ja muutamia elektroniikan kursseja. Jonkin verran hän suunnittelee matematiikankin tunteja, vaikka opetusvastuuta hänellä ei ole. Opettajana Lamminpää kuvailee itseään sopivasti kokeilevaksi: hän ei lähde suin päin seuraamaan uusimpia opetusmaailman trendejä, mutta pitää erityisesti vanhan uudelleensoveltamisesta. 

– Ainahan opetuksessa on kyse innovoinnista: Opetan jotain tunnin ja parannan opetustani seuraavaa kertaa varten. Se on ihan normaalia. Mutta pedagogiset asiat ovat eri juttu. Oikeastaan voisi sanoa, että pedagogiikassa ei ole uusia innovaatioita, on vain olemassa olevien innovaatioiden parantamista. Oma graduni käsitteli sähköisiä oppimisympäristöjä. Sitä tehdessä huomasi hyvin, että edes se hienoin ja innovatiivisin ympäristö ei paljoa pelasta, jos itse sisältö on täyttä kuraa. Tärkeintä on lähteä siitä, että perusasiat ovat kunnossa.

Etäluennot ovat haastavia. Varsinkin massaluennoilla on hankala luoda kunnollista kontaktia opiskelijoihin, sillä harva uskaltaa kysyä tarkennuksia tai kirjoittaa viestiä kesken luennon. Muutenkaan luennot eivät ole eläväiselle ja paljon pärräävälle Lamminpäälle yksiselitteisesti parhaita opettamisen muotoja. Monologisen luennon sijaan Lamminpää suosii teorian tuomista käytännön tasolle opetuksessa. 

– Eräänkin kerran pyysin Newtonin lakien soveltamista siten, että esitin ongelman ja pyysin sen jälkeen opiskelijoita piirtämään vapaakappalekuvan. Etäaikana on helppo passivoitua ruudun äärelle. Kukaan opiskelijoista ei ole vain tyhjä taulu, jonka päälle kaadetaan kaikki tieto, vaan kaikki on konstruktiivista. Tieto rakentuu jo olemassa olevan tiedon päälle. Opiskelijankin pitää siis nähdä kokonaisuuden ymmärtämiseksi vähän verta, hikeä ja kyyneleitä. Voin selittää asian, mutta en voi ymmärtää asioita toisen puolesta. Siksi yritän aina rakentaa vähän interaktiivisuutta opetustilanteisiin, sanoo Lamminpää. 

Jaakko Lamminpää rakentaa vapaa-ajallaan muun muassa kitaravahvistimia. Kuva: Jaakko Lamminpää.

Vapaa-ajalla muuta kuin fysiikka – ainakin joskus

Monet työssäkäyvät tekevät vapaa-ajallaan muuta, kuin työhön liittyviä asioita. Lamminpää on poikkeus, sillä fysiikka pyörii päässä työn ulkopuolellakin. Konkreettisesti se näkyy jonkin verran hänen kiinnostuksestaan elektroniikkaa kohtaan. Kotona rakentuu aika-ajoin kitaran pedaaleja ja vahvistimia. Kipinä rakenteluun heräsi teini-iässä, jolloin omaa kitaraa piti parannella. 

– Muistaakseni kitarastani meni mikki rikki. Kävin kysymässä alan liikkeestä, paljonko osat ja korjaus maksavat. Pelkästä työstä olisi laskutettu 75 euroa. Päätin sitten, että voin tehdä tämän itsekin. Ostin Biltemasta halvimman kolvin ja vähän tinaa. Eihän se kerralla mennyt, maadoituspiuha jäi puuttumaan. Mutta ei kolvaamalla saa mitään sillä tavalla rikki. Sitten aloin leikkimään sähköllä ja tein pieniä muutoksia kitaran ominaisuuksiin. 

Lamminpää rakentaa vuodessa parisenkymmentä pedaalia. Vahvistimia hän on rakennellut vuodesta 2015 lähtien. Elektroniikan parissa työskentely rentouttaa, kuten myös ruoanlaitto ja tietokonepelien pelaaminen. Tärkeää Lamminpäälle on kuitenkin elämästä ja sen monimuotoisuudesta nauttiminen. 

– Minä olen jo iso, joten teen mitä haluan. Tietysti on hyvä olla tavoitteita, mutta minä haluan tehdä sitä, mistä itse pidän. Jos siis haluan pelata bingoa huomenna, niin sitten pelaan sitä bingoa huomenna, sanoo Lamminpää. 
Ja opetusta, sitä hän myös haluaa tehdä, niin kauan kuin se on nautittavaa.