Töissä meillä: Virtuaalimaailmaa kehittämässä

Teksti: Saija Vanhanen
Kuva: Siiri Welling

Axel Lindberg ja Aapo Nikkola ovat tieto- ja viestintätekniikan insinöörejä. Molempien suuntaus opinnoissa oli peli- ja interaktiiviset teknologiat. He valmistuivat vuonna 2020 Turun AMK:sta. Nyt he työskentelevät projekti-insinööreinä Turun AMK:ssa Tulevaisuuden interaktiiviset teknologiat (FIT) -tutkimusryhmässä.

– Valmistumisen jälkeen työskentelin hetken startup-yrityksessä nimeltä myTrueSound, johon lähdin mukaan jo opintojen aikana. Yhdessä vaiheessa tein myös toista työtä samanaikaisesti, koska tarvitsin rahaa elämiseen. Kun yritys ei menestynyt ja porukka lähti omille teilleen, hain tänne töihin, Lindberg kertoo.

Nikkola puolestaan toimi opintojen ohella tutkimusryhmässä opiskelija-assistenttina ja teki myös opinnäytetyönsä tutkimusryhmälle. 

Opiskelun jälkeen astutaan juniorina työelämään 

Lindbergin ja Nikkolan opintojen lähtökohtatavoitteet olivat erilaiset. Lindberg tiesi jo lukion jälkeen, että hän haluaa olla kehittäjä ja tunne vahvistui varusmiespalveluksen jälkeen. Nyt hän toimii ohjelmoijana ja kirjoittaa koodia moneen tarkoitukseen. Hän on erikoistunut ääniasioihin ja tähtää audioinsinööriksi.

– En ollut kirjoittanut koodia riviäkään ennen opintoja. Opintojen aikana piti ja kannatti opiskella eri asioita myös omalla ajalla, sillä kurssit eivät yksin riittäneet, Lindberg mainitsee.

Nikkola huomasi löytäneensä oman alansa opintojen kolmannella vuodella, alakohtaisten syventävien opintojen alettua. Löydettyään 3D-mallinnuksen, ja sen kautta teknisen taiteen, hän tiesi, että sitä hän haluaa tehdä lisää. Nyt hän tekee työkseen 3D-grafiikkaa, erityisesti virtuaalisia ympäristöjä.

Tutkimusryhmässä työ koostuu erinäisistä projekteista. Kumpikin on pitänyt työstään, jossa on mahdollista suunnitella itse omat työpäivänsä. He kertovat, että tutkimusryhmässä työskentely on vastavalmistuneelle hyvä väylä kerätä kokemusta.

– Työelämään astutaan junioreina, työn oppii senioreilta. Saamme työn ohessa seurata ja oppia vanhemmilta kollegoiltamme. Itselleni tietynlaisena mentorina on toiminut hankeasiantuntijamme Jami Aho, Nikkola kertoo. 

He työskentelevät erilaisissa projekteissa, joissa kehitetään XR- ja metaverse-tekniikoita. XR on kattotermi, suomennettuna laajennettu todellisuus, mikä käsittää alleen muun muassa AR:n eli lisätyn todellisuuden ja VR:n eli virtuaalisen todellisuuden. Metaverseteknologiat puolestaan viittaavat monen käyttäjän jaettuihin 3D-virtuaalitodellisuuksiin. Tutkimusryhmän fokus on vastata metaverseteknologioilla teollisuuden tarpeisiin.

– Laajennettua todellisuutta kuvaa esimerkki, jossa sinulla on kännykkäsovellus, kuvaat kännykällä oikeaa maailmaa ja sovellus tuo sinne jonkun 3D-mallin, Lindberg kuvaa.

Lindberg ja Nikkola ovat olleet mukana useammassa projektissa. Yksi esimerkki on Virtual Training Certification (VTC) -projekti, jossa tutkitaan, voidaanko erilaisia tilanteita, kuten tulipalon sammutusta tai trukilla ajoa, harjoitella virtuaalisesti ja kuinka siinä opittu taito siirtyy tosielämän taidoksi. Haasteena on, että fysiikat saadaan kohdilleen ja siinä tarvitaan osaavia tekijöitä.

Kuitenkin esimerkkiprojekti, jossa kumpikin voi näyttää kykynsä, on Virtual Integration Home – promoting inclusion and empowerment digitally (VINCE). Projektissa kehitetään digitaalisia maahanmuuttajapalveluita virtuaaliympäristöön.

–  Olemme kaksi nuorta kaveria kahdestaan tekemässä isoa sovellusta. On hienoa, että meihin luotetaan ja saamme näyttää, mitä osaamme, Nikkola innostuu. 

Maahanmuuttajille tarjotaan palveluita virtuaalisesti

Ennen kuin palveluita voidaan tarjota asiakkaille virtuaalisesti, on vielä paljon tehtävää. VINCE-projekti alkoi keväällä ja silloin alkoi myös Lindbergin ja Nikkolan suuri kehitystyö, mikä alkoi ”ääriviivojen piirtelyllä”.

–  Alkuun piirrettiin ääriviivoja. Minä en koodannut eikä Aapo mallintanut ympäristöjä, vaan olimme mukana palavereissa. Kuuntelimme kumppaneiden tarpeita, ajatuksia ja mielipiteitä, joita pyöritellen lähdimme Aapon kanssa ideoimaan ja muovailemaan ajatusta sovelluksesta, Lindberg kuvailee.

–  Ideoinnin jälkeen aloimme muodostaa sovellusta ja sen sisältöä. Sen on tarkoitus tukea olemassa olevia palveluita, ja sitä kautta auttaa loppukäyttäjää kuin myös projektin muita osapuolia. Palaverien perusteella päädyttiin muun muassa siihen, että sovellus tehdään ensisijaisesti matkapuhelimeen. Kaikki ei ole vielä aivan selvää, mutta kyllä asiat selviävät pikkuhiljaa, hän jatkaa.

Palavereissa selvisi, että monilla maahanmuuttajilla ei ole tietokonetta, mutta puhelin löytyy. Selvisi myös, että kaikki eivät osaa lukea, joten sovelluksessa pyritään mahdollisimman paljon käyttämään kuvia apuna.

–  Saavutettavuuden takia valittiin mobiilisovellus. Sovelluksen sisältö voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan, jotka ovat käännökset, tietokeskus ja virtuaalihuoneet. Tekoälyä hyödynnetään sekä käännöksiin puheesta ja tekstistä lukuisille eri kielille että olemassa olevan tiedon kokoamiseen ja suodattamiseen. Virtuaalihuoneet puolestaan ovat paikka kokoontua ja kokea yhteisöllisyyttä ja samalla ne tuovat maahanmuuttajien palveluita myös kaukana asuvien saataville, Nikkola kertoo. 

Nikkola toteaa, että sovellus on pyritty alusta asti rakentamaan modulaariseksi, jotta se taipuu vastaamaan myös projektin ruotsalaisten partnereiden tarpeisiin. Kenties tulevaisuudessa jokin toinen kaupunki tai vaikkapa pohjoismaa haluaa myös ottaa sovelluksen käyttöönsä. 

VINCE-projektissa korostuu monialainen asiantuntijuus niin Turun AMK:n sisällä kuin projektipartnereiden kesken. Sovelluskehitystä tehdään tiiviissä yhteistyössä.