Sanaton viestintä puhkeaa kukkaan Maksanpunaisessa kukassa
Erilaisten ihmisten kohtaaminen on viime aikoina kirvoittanut ilmoille solvaavia huutoja. Maksanpunaisessa kukassa herjauksia ei kuulla, sillä toinen päähenkilöistä on mykkä. Persooniltaan vastakkaiset päähenkilöt kommunikoivat esteistä huolimatta keskenään fiktiivisessä teatteriesityksessä.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuva: Rajaus Emma Larkovuon suunnittelemasta julisteesta
Rouva herää joka aamu samaan aikaan. Hän kastelee kukan, syö aamiaista ja soittaa puhelun. Rouva on äärimmäisen järjestelmällinen rutiiniensa suhteen ja tarkka omasta tilastaan. Yhtäkkiä hänen kotirauhaansa rikkomaan saapuu täysin toisenlainen ihminen, mykkä ja naiivi Harold.
– En ole ehkä ihan niin järjestelmällinen kuin Rouva, mutta tunnistan itseni hänessä. Löydän itsestäni myös jonkinasteista naiiviutta. Olen ottanut nämä piirteet itsestäni, kärjistänyt niitä ja siirtänyt ne fiktiivisessä todellisuudessa eläville päähenkilöille, taustoittaa Maksanpunaisen kukan ohjannut ja käsikirjoittanut Johanna Perttunen.
Erilaisuuden hyväksyminen ja toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ovat isoja teemoja tämän päivän Suomessa. Samojen asioiden kanssa painivat Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevan Perttusen taiteellisessa opinnäytetyössä Rouva ja Harold.
– Päähenkilöt eivät kertaakaan vaihda sanoja toistensa kanssa, mutta kommunikoivat kyllä muuten. Se tekee tästä erityisen. Miten kaksi persoonaltaan niin erilaista ihmistä, jotka eivät voi kommunikoida puhumalla, pystyvät tulemaan toisiaan vastaan tämän esityksen aikana? Vai pystyvätkö he sittenkään?
Teatteritaide – ei mikään rautaesirippu, vaan keino saattaa ihmisiä yhteen
Perttusen mukaan Maksanpunainen kukka on hänelle paitsi opinnäytetyö, myös eräänlainen tutkimusmatka omaan taiteelliseen ilmaisuun.
– Tämä on minulle henkilökohtainen oman taiteen tutkimus, sillä en ole vielä ohjannut sellaista omaa taidettani edustavaa teatteri-esitystä. Olen kiinnostunut tekstin ja näyttelemisen fyysisten lähtökohtien yhdistämisestä. Taiteeni on tyyliltään fyysistä ja minimalistista.
Perttusen mukaan teatteritaiteen pariin hakeutumista selittää tyypillisesti ilmaisun tarve. Työskentely ihmisten parissa ja mahdollisuus kertoa elämän suurista asioista, kuten erilaisten ihmisten yhteentörmäyksestä, kiehtovat tulevaa teatteri-ilmaisun ohjaajaa.
– Teatteriesityksen käsikirjoittamisessa ja ohjaamisessa minua kiinnostaa mahdollisuus ilmaista itseään sellaisella tavalla, jota ei pysty tekemään puheella.