Eri ympäristömeluista vakavin terveyshaitta aiheutuu tieliikenteestä

Teksti: Mari Loikkanen

Rakennetun ympäristön tutkimusryhmän toteuttama Anojanssi-projekti selvitti asuinympäristöjen eri ympäristömelulähteiden häiritsevyyttä.

− Toisin kuin suoralta istumalta voisi ajatella, Suomessa suurin ympäristömelu ei aiheudu esimerkiksi kivimurskaamoista tai tuulivoimaloista, vaan tieliikennemelusta. Siksi melun torjunta pitäisi kohdistaa tieliikennemeluun, tutkimusryhmän vetäjä Valtteri Hongisto sanoo.

Tieliikennemelun häiritsevyys linkittyy koviin ajonopeuksiin sekä teiden sijaintiin lähellä asutusta. Yli 55 desibelin ulkomelutasoon ei voi tottua, vaan se alkaa häiritä ja vaikuttaa uneen. WHO:n luokituksen mukaan melun häiritsevyys on terveyshaitta.

− Hybridiautotkaan eivät poista meluongelmaa, sillä melu tulee renkaista, Hongisto toteaa.

Nelivuotinen Anojanssi-projekti oli laaja ja siinä käsiteltiin useita tutkimuskysymyksiä, muun muassa pientalojen julkisivujen ääneneristävyyttä, erityyppisten äänten häiritsevyyttä, tuulivoimala-, murskaamo- ja polttovoimalaitoksen melun häiritsevyyttä asuinympäristössä sekä melun aiheuttamaa stressiä. 

Tutkimuksessa havaittiin, että kokemukseen melun häiritsevyydestä ovat yhteydessä myös ei-akustiset tekijät, kuten huolestuneisuus äänen terveysvaikutuksista, meluherkkyys, äänen lähteen näkyminen ja asenteet äänen tuottajaa kohtaan.

Esimerkiksi tuulivoiman äänitaso on lähes aina alle 45 desibeliä asuinalueilla. Ääni jää useimmiten muiden äänien, jopa luonnon äänien alle. Matala äänitaso ei kuitenkaan poistanut häiritsevyyden kokemusta, sillä tuulivoiman koki silti häiritseväksi erityisesti ne, jotka olivat huolestuneita tuulivoiman aiheuttamista terveysvaikutuksista. 

− Huolestuneisuus ja häiritsevyys olivat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa tuulivoiman osalta. Melutaso selitti häiritsevyyttä erittäin vähän, Hongisto sanoo. 

Tarkistusta ympäristömelun ohjearvoihin

Ympäristömelun lainsäädännölliset ohjearvot asuinympäristössä tähtäävät viihtyvyys- ja terveyshaittojen minimoimiseen.  Ohjearvot ovat kuitenkin keskimääräisiä kompromisseja ja joissakin tapauksissa ne voivat olla liian löyhiä tai liian tiukkoja. Ohjearvot sisältävät myös sanktioita. 

Sanktiolla tarkoitetaan sitä, että melulle mitattu äänitaso raportoidaan viisi desibeliä korkeammaksi, jos äänessä on jokin erityispiirre. Erityispiirteitä ovat kapeakaistaisuus ja impulssimaisuus. Kapeakaistaisuus voi olla viheltävää ujellusta tai matalataajuista jyrinää. Impulssimaisuus taas on kolinaa. 

Anojanssi-projektin tavoitteena oli tarjota viranomaisille tutkittua tietoa, jotta sanktioiden lukuarvoja voidaan tarkistaa.

− Suomessa ei ole aiemmin tehty ympäristömelun häiritsevyyttä koskevaa tieteellistä tutkimusta näin laajasti. Tutkimuksemme osoitti, että nykylainsäädännön sanktiot eivät perustu koettuun häiritsevyyteen ja niitä voidaan tutkimuksemme pohjalta kehittää. Lainsäädännön sanktiot ovat silloin tällöin vain haitaksi elinkeinoelämälle, mutta joskus niiden pitäisi olla asukkaiden kannalta suurempiakin, Hongisto kertoo.

Kun melun häiritsevyyttä on tutkittu, myös yritykset voivat huomioida tuotekehityksessään sen, kuinka paljon äänen erityispiirteitä ihminen sietää.

Projektin rahoittajina olivat muun muassa Business Finland, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö. Miljoonan euron rahoitus mahdollisti projektille 13 osatutkimuksen tekemisen.

Tutustu Anojanssi-projektin loppuraporttiin