Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 30.8.2022

Alumni: Kiinnostus autoihin johti ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööriksi – ”Vain itseään haastamalla oppii eniten”

Eliisabet Velpler valmistui etuajassa ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööriksi Turun ammattikorkeakoulusta.

Teksti: Siiri Welling 
Kuva: Eliisabet Velpler 

Autot ovat aina olleet lähellä Eliisabet Velplerin sydäntä. Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinöörikoulutus ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä Velplerin mielessä, kun hän haki jatko-opiskelupaikkaa lukion jälkeen.  

– Lukiossa ajattelin, että minusta tulee matemaatikko ja teen tulevaisuudessa sen alan töitä. Hain Turun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, mutta totesin pian, etteivät ne opinnot olleetkaan minua varten. Olisi ehkä pitänyt tutustua paremmin siihen, minkälaisia opinnot olivat, nauraa Velpler kertoessaan opintopolustaan.  

Kiinnostus autoihin johti ensin osa-aikatyöhön autovuokraamoon. Siellä Velplerillä heräsi ajatus siitä, että autoalaltakin voisi löytyä mielenkiintoinen työ, jossa voisi tehdä käytännönläheistä työtä korkeakoulutaustalla. Opinnot Turun ammattikorkeakoulun ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinöörikoulutuksessa alkoivat syksyllä 2018. Aluksi opinnot tuntuivat hieman puuduttavilta, ja Velpler olisi halunnut päästä jo heti alussa käsiksi mielenkiintoisiin kursseihin.  

– Ensimmäiset vuodet olivat perusopintoja, eli sitä perusinsinöörikauraa. Niitä kursseja kohtaan ei itselläni ollut paljoa motivaatiota. Mutta heti, kun ajoneuvokurssit alkoivat, nousivat arvosanatkin. Motivaatiota ja jaksamista oli äkkiä enemmän kuin mitä tarvittiin 60 opintopisteen suorittamiseen vuodessa, joten valmistuin sitten jo marraskuussa 2021, vähän etuajassa.  

Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan opintoja Velpler kuvaa hyvin laajoiksi. Tarjolla oli kursseja, jotka antoivat pintaraapaisun käsiteltävästä aiheesta.

– Tosin se pintaraapaisu voi johtua siitä, että otin kaikkia sellaisia kursseja, jotka vaikuttivat kiinnostavalta, naurahtaa Velpler.  

Hän kävi esimerkiksi öljytekniikan ja alustageometrian kursseja. Mieleenpainuvin kurssi oli konetekniikan puolen konesuunittelukurssi, joka lopulta valmensi Velpleriä myös opinnäytetyön tekemiseen. Konesuunnittelukurssilla käytiin läpi koko koneen rakentamisen prosessi alusta loppuun. Velpler pohti aikoinaan hakeutumista myös konetekniikan insinööriksi, mutta kiinnostus autoihin vei kuitenkin voiton.  

– Jos yhden asian muuttaisin opinnoissani, niin ottaisin enemmän kursseja konetekniikan puolelta. Käymäni konesuunnittelukurssi oli todella hyödyllinen työelämää ajatellen. Mieltäni jäi kaihertamaan, että jos siellä olisi ollut muitakin hyödyllisiä kursseja.  

Käytäntö tutuksi harjoittelussa 

Harjoittelut puolestaan olivat todella hyödyllisiä. Velpler suoritti kaikki harjoittelunsa Sisu Autolle, ja teki samaiselle firmalle myös opinnäytetyönsä. Ensimmäisessä harjoittelussa hän pääsi tutustumaan laajemmin ajoneuvojen valmistamiseen linjastolla asentajatöissä. Hän kävi läpi kaikki työpisteet, aina hydrauliikan asentamisesta hyttiasentamiseen. Ihan viimeisenä työnä oli ajoneuvon viimeistely asiakkaalle luovutusta varten. Seuraavat harjoittelut olivat insinööripuolella.  

– Pääsin protopajalle, jossa rakennettiin ajoneuvon prototyyppiä. Olin linkki suunnittelutoimiston ja tuotannon välissä. Tavallisesti suunnitteluvaiheessa työ näyttää hyvältä pöydällä, mutta todellisuudessa ongelmia voi ilmestyä vaikkapa ohutlevyjen särmäyksessä. Tehtäväni oli tarkistaa, miksi jotkut suunnittelut eivät mene yhteen ja annoin siitä palautetta suunnittelutoimistolle, sanoo Velpler.  

Viimeisellä harjoittelulla Velpler teki opinnäytetyönsä, maastokuorma-auton tarvikelaatikon kehitystyö. Tarvikelaatikko suunniteltiin protoautoon, jonka parissa Velpler oli tehnyt töitä edellisen harjoittelun aikana.  

Yksi opintojen parhaita puolia oli juuri joustavuus. Siitä kertoo sekin, että Velpler pystyi valmistumaan etuajassa. Kehuja saavat myös opettajat, jotka olivat mukana suunnittelemassa opintoja ja auttamassa eteenpäin. 

– Opettajatuutori piti vuoden välein juttutuokion siitä, miten opinnot ovat menneet. Hän oli myös mukana valitsemassa kursseja ja hänen kanssaan pohdittiin sitä, mitkä kurssit ovat kiinnostavia. Ehkä juuri se, että koulutuksen opettajia kiinnostaa tietää, miten opiskelijat etenevät, on koulutuksen ja tämän alan suurin vahvuus.  

Valmistumisen jälkeen Velpler pääsi töihin Creo Centerille tuotekehitysinsinööriksi. Hän tekee enimmäkseen mekaniikkasuunnittelua, joka painottuu ajoneuvopuolelle. Mutta koska Suomessa ei tehdä paljoa ajoneuvosuunnittelua, on Velplerin työpöydällä tällä hetkellä laivasuunnittelua. Hän ei suunnittele laivan rakenteita, mutta voi tehdä esimerkiksi laivan jätteiden käsittelyjärjestelmän 3D-mallinuksia ja piirustuksia.  Hän työskentelee Espoossa, ja aloittaa syksyllä diplomi-insinöörin opinnot Aalto-yliopistossa. Tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä asiantuntijatehtävissä tai projektipäällikkönä, jolloin hänen vastuullaan olisi isompien kokonaisuuksien suunnittelu.  

Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinöörikoulutusta Velpler suosittelee kaikille, joilla on jo jotain kokemusta autoalalta, esimerkiksi autoasentajille. Hän kehottaa hakeutumaan rohkeasti erilaisiin työtehtäviin insinöörin koulutuksella.  

– Vain itseään haastamalla oppii eniten, pitää vain uskaltaa. Eli sinne vaan rohkeasti kirjoittamaan vaikka harjoitteluhakemusta. Ei harjoittelupaikkaa tule, jos ei laita hakemustakaan, sanoo Velpler.