Sote-palveluja ketterästi saaristoon – osuuskunnat yksi kustannustehokas vaihtoehto

Hyvinvointialueille siirtyminen asettaa uudenlaisia haasteita palveluiden järjestämiselle. KEMUSOTE-hankkeessa tuotettu tieto tarjoaa hyvinvointialueille ideoita palveluiden toteuttamisen mahdollisuuksista ja malleista.

– Sosiaali- ja terveysalalla on Suomessa huomattavan vähän osuuskuntia, Varsinais-Suomessa ei tiettävästi yhtään. Osuuskuntamalli on yksi vaihtoehto tuottaa sote-alan palveluita tasa-arvoisesti, paikallisesti ja kustannustehokkaasti, hankeasiantuntijat, yliopettajat Sini Eloranta ja Susanna Mört Turun ammattikorkeakoulusta esittelevät.

Osuuskunta on jäsentensä omistama, demokraattisesti johdettu yhteisö. Osuuskuntatoiminta sopii etenkin sote-alalle arvoperustansa vuoksi, sillä sen tarkoituksena ei ole tavoitella voittoa. Ammattiryhmien yhteistyö perustuu verkostoitumiseen ja yhteiskehittämiseen.

– Osuuskuntamuotoinen yrittäjyys on joustavaa ja työntekijälähtöistä. Se voi siten olla yksi keino pitää osaajat alalla joko osuuskunnan jäseninä tai työntekijöinä. Tavoitteena on tuottaa oikea palvelu oikealle henkilölle oikeaan aikaan, Eloranta ja Mört kertovat.

Saariston erityisyyden ja asukkaiden tunteminen keskeistä

Hanketoimijoiden mukaan vuodenaikojen vaihtelut ja kulkuyhteyksien järjestämisen vaikeus asettavat haasteita tasa-arvoisten sote-palveluiden järjestämiseksi saaristoon. Lisäksi saaristo-olosuhteissa työskenteleminen edellyttää sote-alan ammattilaisilta paikallista tuntemusta sekä erityistaitoa ja -tietoa.

– Osuuskuntamallin avulla voidaan vastata Turun saariston asukkaiden tarpeisiin. Saaristossa ovat leimallista muun muassa kaksikielisyys, voimakkaasti ikääntyvä väestö, työikäisten poismuutto, vapaa-ajan asukkaiden suuri määrä sekä maantieteellisesti laajoille alueille sijoittuneet harvaan asutut saaret.

KEMUSOTE-hankkeessa esitettiin samalla esimerkkilaskelma palveluiden keskittämisen kustannuksista. Simuloinnissa mallinnettiin erityisesti kotiin vietäviä palveluita.

– Tulosten perusteella voidaan todeta, että kustannustehokkain tapa tuottaa palvelut haja-asutusalueelle on käyttää palvelutuotannossa suhteellisen pieniä alueella sijaitsevia yksiköitä. Hyvinvointialueille kaivataankin ketteriä palveluntuottajia, Eloranta ja Mört tähdentävät.