Tutkijat ja ammattilaiset kokosivat suositukset tukea kaipaavien lasten ja nuorten palvelujen parantamiseksi

Turun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun LANUPS-ryhmä tuo esille erityisesti tarpeen tiivistää eri alojen ammattilaisten yhteistyötä sekä kuulla nuorten omia kokemuksia. Ryhmässä ovat mukana Turun ammattikorkeakoulusta yliopettajat Eeva Timonen-Kallio ja Outi Linnossuo.

Tuoreiden suositusten pohjana ovat sekä uusin tutkittu tieto että ammattilaisten kokemuksiin perustuvat hyvät käytännöt ja tavoitteet. Monet hankkeen kehittämissuositukset ovatkin toteutettavissa muuttamalla työ- ja yhteistyökäytäntöjä.

Yksi selkeä tavoite ovat nuorille tarkoitetut yhdistelmäyksiköt, joissa nuorisopsykiatria ja sijaishuolto yhdistyvät. Sen tulee myös tehdä tiivistä yhteistyötä koulutoimen kanssa. Politiikkapaperissaan LANUPS-ryhmä toteaa, että uusien toimintamallien ja -tapojen käyttöönotto soveltuu hyvin meneillään olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialueiden myötä tiivistyvään yhteistyöhön.

Tavoitteena saada palvelut kokonaisuuksiksi

LANUPS-projektissa tutkittiin sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrian apua tarvitsevien lasten ja nuorten saaman palvelun toimivuutta. Ryhmässä oli mukana Turun ja Itä-Suomen yliopistojen sosiaalityön ja nuorispsykiatrian, Turun yliopiston Sote-akatemian sekä Turun ammattikorkeakoulun tutkijoita.

Hankkeen tavoitteena oli löytää keinoja lisätä yhteistyötä. Jo hanketta perustettaessa yhdeksi ongelmakohdaksi koettiin palvelujen pirstaleisuus. Nyt kehittämiskohteena esitetäänkin konkreettisia yhteistyön lisäämisen malleja.

Esimerkiksi sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisille tulisi järjestää yhteisiä koulutuksia niin peruskoulutuksessa kuin erikoistumiskoulutuksessakin. Sijaishuollon ja psykiatrian työntekijöille tarvitaan yhteistä erityistason täydennyskoulutusta, ja psykiatrista osaamista tulee lisätä lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa.

Nuori otettava vahvemmin mukaan toimijaksi

LANUPS painottaa ammattilaisten ja asiakkaina olevien lasten ja nuorten välisen vuorovaikutuksen kehittämistä.

– Erityisesti lastensuojelulaitosten henkilöstön traumatietoisuutta ja traumatietoisen työskentelyotteen valmiuksia olisi tärkeää vahvistaa lisäkoulutuksella. Aito nuorten omien kokemusten kuuleminen joka tilanteessa on tärkeää; nuorten ja kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluviin, politiikkapaperissa todetaan yhtenä toimenpiteenä.

Esille tuodaan myös kannattelevien suhteiden jatkuvuuden merkitys sijoitetuille nuorille. Heille pitää paitsi tarjota mahdollisuus pitää yhteyttä läheisiin myös ohjata sitä kohti.

– Sijaishuollon aikana on kiinnitettävä huomiota nuorten perhesuhteisiin ja tarjottava kotiin jääville perheenjäsenille tukea. Nuoret kantavat huolta perheenjäsenten pärjäämisestä. Myös perheen jälleenyhdistämiseen tarvitaan koko perheen kuntoutusta.