Innovaatiopedagogiikassa epäonnistuminen on sallittua
Turun ammattikorkeakoulu tarttui haasteeseen saada opiskelijat omaksumaan, tuottamaan ja käyttämään tietoa niin, että saadaan aikaan innovaatioita. Tähän tähtäävän uuden opetusotteen käyttö kasvaa oppilaitoksessa koko ajan. Hyvä kello on kuulunut kauas, asiasta on kiinnostuttu Etelä-Amerikkaa ja Aasiaa myöten – koulutusvienti on päivän sana.
Teksti ja kuvat: Sanna Rantanen ja Michaela Tuomenoksa, journalistiopiskelijat.
Ammattikorkeakoulun projektipajakurssissa kaikki ensimmäisen vuoden eri alojen opiskelijat sekoitetaan ja heistä muodostetaan ryhmiä, jotka toteuttavat ulkopuolelta tulevia toimeksiantoja ensimmäisen syksyn ajan. Ryhmät määrittelevät itse tavoitteensa ja tavat millä ne saavutetaan. Eri aloja opiskelevien ihmisten työskentely yhdessä synnyttää uudenlaisia ajatuksia ja ratkaisuja.
– Olemme siinä prosessissa, jossa tätä pikkuhiljaa viedään sisään eri koulutusaloille ja niiden opintoihin. Opettajilla on mahdollisuus oman luovuutensa ja innokkuutensa myötä yhdistää innovaatiopedagogiikkaa omaan opetukseensa; se sopii kaikille koulutusaloille, kertoo innovaatiopedagogiikan tutkimusryhmän jäsen Sami Lyytinen.
– Opettajat hyödyntävät innovaatiopedagogiikan mahdollisuuksia vielä liian vähän, mutta sen käyttö on toki kasvamaan päin. Oman alan ulkopuolisten ihmisten kanssa toimiminen tulee ymmärtää rikkautena, Lyytinen toteaa.
Avain luovaan ja mielikuvitukselliseen opetukseen
Innovaatiopedagogiikka antaa vapauden tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla. Toimeksiannot työelämästä, ongelmakeskeisyys, tiimityöskentely, verkostoissa toimiminen ja niiden luominen, sekä kansainvälisyys tulevat opiskelijoille tutuiksi. Alan oman oppisisällön rinnalle osaamistavoitteiksi nostetaan innovaatiokompetenssit, eli tiedot, taidot ja asenteet, joita innovointi edellyttää.
Opetussuunnitelmissa halutaan joustaa ja antaa opiskelijoille mahdollisuus olla osana opintojaan mukana erilaisissa tutkimusryhmien toteuttamissa hankkeissa. Käytännössä innovaatiopedagogiikka näkyy siten, että oppitunneilla korostuu vahvasti vuorovaikutus opiskelijoiden, opettajien ja asiantuntijoiden kesken. Oppitunneilla keskustellaan, tutkitaan ja lähestytään opiskeltavaa aihetta erilaisista näkökulmista mielellään niin, että kannustin asiaan saadaan koulun ulkopuolelta tulevan toimeksiannon merkeissä.
– Opiskelu tapahtuu ryhmissä ja verkostoissa. Epäonnistuminen on hyväksyttyä ja jopa tärkeää. Sitä ei toki tavoitella, mutta se on eräs syväoppimisen mahdollisuus. Tavoitteena on luoda ja parantaa opiskelijoiden innovaatioprosesseissa toimimisen valmiuksia, Sami Lyytinen selventää.
Innovaatiopedagogiikka vastasi alun perin 2000-luvun alussa työelämän tarpeeseen saada muutoksia toimintatapoihin, sittemmin se sai paikkansa Turun ammattikorkeakoulun strategisena oppimisotteena. Ajan kuluessa se on herättänyt kiinnostusta koulun ulkopuolella sekä myös ulkomailla.
Keikka Jakartalle
Erilaisten hankkeiden ja konferenssien myötä innovaatiopedagogiikka on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin. Esimerkiksi Jakartalla, Indonesiassa, yksityinen yliopisto osti viime keväänä viikon mittaisen koulutuspaketin ammattikorkeakoululta. Viime syksynä, vain muutamaa kuukautta koulutuksen jälkeen, yliopisto nivoi opintosuunnitelmansa osaksi projektipajamaisen opintojakson. Yliopistolta myöhemmin tulleen tiedon mukaan siellä suhtauduttiin aluksi epäilevästi innovaatiopedagogiikkaan, mutta nyt halu viedä asiaa eteenpäin on selvä.
Innovaatiopedagogiikan tutkimusryhmä on ollut kouluttamassa ihmisiä myös Puolassa ja Brasiliassa. Perustakin on kantautunut kiinnostuneita yhteydenottoja.
– Suosiota saanut oppimisote vaatii pian tutkimusryhmän henkilöstömäärän kasvua, sanoo Sami Lyytinen ja toivottaa kaikki opettajat rohkeasti mukaan innovaatiopedagogeilemaan.