Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 27.5.2015
Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä

Aikuisopiskelija työllisti itsensä opinnäytetyöllä

Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä valmistui media-assistentiksi vuonna 2002. Siitä lähtien hän etsi koulutusta, jolla osaamisen voisi täydentää medianomin tutkinnoksi. Yleisradion tv-puolen tuotantokoordinaattorin vuosien jälkeen opintojen aloittaminen nollasta ei houkutellut. Kului vuosia, kunnes Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia tarjosi ratkaisun.

Teksti ja kuva: Sanna Lindén

– Muutimme Helsingistä Turkuun ja kyselin usein jo DIAK:ista, olisiko pätevöityminen mahdollista. Lopulta päätin, että laitan vielä viimeisen viestin ja sitten annan olla. Yllätyksekseni sainkin Taideakatemiasta vastauksen, että koulutus on juuri suunnitteilla, kuvailee Hyrsky-Heikkilä parin vuoden takaista onnenpotkuaan.

Kyseessä oli ensimmäinen kahden vuoden medianomikoulutus, joka oli suunnattu alalla oleville aikuisopiskelijoille. Nyt, vastavalmistuneena, Hyrsky-Heikkilä katsoo taakse jäänyttä opintokokonaisuutta tyytyväisin mielin.

– Olen täydentänyt audiovisuaalista osaamistani yhteisöviestinnällä. Opintojen ydin, yhteisöviestinnän kurssit, toimivat ja niistä oli hyvä edetä. Koin, että voin oikeasti tarjota itseäni alan töihin, tiedän mistä puhutaan ja osaan kehittää asioita eteenpäin, hän sanoo.

Pätevyyden lisäksi Hyrsky-Heikkilä olisi mielellään opiskellut joitain asioita syvemmin, kuten taitto-ohjelmia ja videohaastattelujen tekemistä. Lyhyempiä kursseja toteutui opintojen aikana, ja hän opiskeli myös kesällä. Ja aina voi opiskella itse pidemmälle.

Opinnäytetyöstä alkanut yhteistyö päätyi virkaan

Kun opinnot olivat vasta alkaneet, Hyrsky-Heikkilällä oli jo opinnäytetyö mielessä. Ensimmäisen lukukauden jälkeen hän haki lyhyttä työharjoittelupaikkaa Turun tuomiokapitulista mukanaan ehdotus opinnäytetyöstä. Ajoitus oli hyvä, ja harjoittelu alkoi tammikuussa. Sattumalta viestintäsihteeri oli jäämässä eläkkeelle maaliskuussa, ja Hyrsky-Heikkilä sai muutaman kuukauden pituisen sijaisuuden. Virka tuli hakuun, ja syksyllä hänet valittiin hakijoiden joukosta virkaan.

– Opintojen alussa olin kahden vaiheilla, teenkö työharjoittelua ollenkaan, sillä olisin voinut korvata sen aiemmalla työkokemuksellani. Ajattelin, että olisi ehkä hyvä mennä kokeilemaan ja olihan se, nyt olen viranhaltija, naurahtaa Hyrsky-Heikkilä.

Nyt Hyrsky-Heikkilä jatkaa opinnäytetyönsä kehittämissuunnitelmia käytännössä. Opinnot ovat muutenkin sopineet yksi yhteen työelämän kanssa. Esimerkiksi kurssille laadittu some-strategiaa voidaan käyttää tuomiokapitulin viestinnän suunnittelun pohjana.

Kerran aikuisopiskelija, aina aikuisopiskelija

Aikuisopiskelijalta vaaditaan kurinalaisuutta. Perhe-elämä ei estä opiskelua, mutta on osattava ottaa opintojen vaatima aika. Kiireisimpiä hetkiä olivat eri kurssien lähekkäin olevat deadlinet, etenkin, jos on luonteeltaan parhaiten paineen alla suorittaja. Hyrsky-Heikkilä kiittelee muutamista tuskanhetkistään huolimatta opettajia asenteesta aikuisopiskelijoita kohtaan.

– Vaikka deadlineista pidettiin kiinni, arvostan sitä, että meihin suhtauduttiin hyvin. Ei tässä vaiheessa elämää kukaan meistä enää huvikseen opinnoissa ole, hän toteaa.

Omat valmistujaisjuhlat jäävät taustalle, kun perheessä juhlitaan lasten valmistujaisia. Se on rikkautta, eikä Hyrsky-Heikkilä muuta juuri nyt kaipaa. Mutta entäpä jatko? Mitä Hyrsky-Heikkilä aikoo opiskella seuraavaksi?

– Olen sielultani ikuisuusopiskelija. Kysyin jo hakuvaiheessa, miten onnistuisi ylemmän amk-tutkinnon opiskelu. Ehkä se joskus loksahtaa paikoilleen, en sulje pois mitään. Mutta nyt on hyvä näin, pohtii Hyrsky-Heikkilä.