Kotikansainvälistymistä ja verkostoitumista
Turun AMK:ssa Ruiskadulla oli monimuotokoulutusten ja ylemmän AMK:n (MYAMK) kuudes kansainvälinen konferenssiviikko 21.–25.9.2015. Ruiskadulla nähtiin osallistujia Yhdysvalloista, Kiinasta ja useasta Euroopan maasta.
24 luennoitsijasta osa on käynyt joka kerta, joku muutaman kerran, mutta paikalla oli myös paljon ensimmäistä kertaa olevia. Heitä on joka vuosi tullut edelliskertaa enemmän.
Konferenssin pääpuhujina olivat Barbara McLean Atlantasta ja Paul Beenen Alankomaista. Luennoitsijoina oli moniammatillisia asiantuntijoita, muun muassa lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, fysioterapeutteja.
Viikolla järjestettiin asiantuntijaluentoja, suunniteltiin asiantuntijavaihtoja ja haettiin partneriverkostoja. Laivaseminaarissa keskityttiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa verkostoitumaan ja miettimään uusia projektiaihioita. Seminaarissa saatiin jo konkretiaakin alulle.
- Kv-viikon lähtökohtana on ollut opiskelijoiden kotikansainvälistyminen, heidän kielitaitonsa ja kulttuurin tuntemuksensa vahvistuvat, toteaa KT-päällikkö Pia Ahonen.
- Toinen lähtökohta on ollut opettajavaihdon suunnittelu ja opettajien verkostoituminen. Tällainen viikko antaa siihen loistavat mahdollisuudet ja toivon, että tilaisuuteen tartutaan aktiivisesti, Ahonen jatkaa.
Ponnistelu tuottaa tulosta
Kansainvälisen konferenssiviikon valmistelut vaativat paljon työtä ja aikaa. Helmikuun lopussa alkoivat kv-viikon valmistelut ja ensimmäiset viestit lähtivät liikkeelle. Kutsuja lähti opettajien omille kontakteille, koordinaattoreille ja hankepartnereille. Ilmoittautumisia ja peruutuksia tuli konferenssiviikkoon asti.
- Kv-viikko järjestettiin jo kuudetta kerta, joten osittain asiat hoituvat jo rutiinilla. Eri kulttuurit ovat kuitenkin erilaisia ja näin myös tavat työskennellä, toteaa käytännön järjestelyjä hoitanut Raija Sairanen.
Ohjelmaa hiottiin loppuun asti, viikon teemat noudattivat Terveys ja hyvinvoinnin ylempien koulutuksia. Viimeiset abstraktit tulivat kv-viikon aikana, laskutuksia hoidettiin monella tapaa.
- Viikolla oli kuitenkin loistava ilmapiiri. Päivillä kiteytyi yhdessä toimiminen ja yhteisöllisyys. Paikalla oli innostavia, luovia, inspiroivia ihmisiä, kertovat koordinoinnista vastanneet Sairanen ja Hanna Peussa tyytyväisenä.
- Meillä oli todella moniammatillinen puhujakunta, jotka olivat paneutuneet esitykseen. Joka esityksestä sai ideoita omiin juttuihin, totesi Sairanen.
Pienikin virhe voi olla kohtalokas
Teksti: Päivi Myllymäki
Lääkärit ja hoitajat suojavarusteissaan Ebola-potilaan luona… Hätkähdyttävä kuva tuo mieleen uutiskuvat ja elokuvat. MYAMK:n kv-viikolla vieraillut kliinisen hoitotyön ja erityisesti tehohoidon asiantuntija Barbara McLean havainnollisti arkeaan Gradyn sairaalan akuutti- ja tehohoidon yksikössä Atlantassa USA:ssa.
- Akuuteissa tilanteissa kuten vakavissa epidemioissa ja suuronnettomuuksissa vallitsee aina kaaos mutta on pyrittävä minimoimaan kaaos johtamisella, viestinnällä ja hiotuilla toimintamalleilla, joita on treenattu. Ollaan valmistautuneita tarttuvien tautien tuloon.
- Oli kyse sitten luonnonkatastrofin tai SARSin seurauksista, keskeistä on toimia tiiminä tuijottamatta ammattinimikkeitä ja oppiarvoja. Kaikkien tulee toimia hyvin yhteen ja kaiken pohjana on hyvä valmistautuminen ja keskinäinen viestintä. Ensihoidon, tehohoidon, anestesian ja hoidon asiantuntijat suunnittelevat ja harjoittelevat jatkuvasti tositilanteita varten.
- Kriittisessä tilanteessa on pystytettävä hoitoyksikkö ja eristysyksikkö nopeasti ja huolehdittava omasta henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Työtä tehdään kovan paineen alaisena ja jokainen virhe voi olla kohtalokas ja johtaa potilaan tai työntekijän kuolemaan. Kaikista ei tähän työhön ole.
- Tosin erityistiimin perustaminen tuli tarpeelliseksi vasta, kun vakavat sairaudet globalisoituivat. Ikävä sanoa, mutta vasta ensimmäisten amerikkalaisten sairastuminen Ebolan kaltaisiin tauteihin herätti huomaamaan kriittisiin tilanteisiin valmistautumisen tarpeen, toteaa Barbara.
Amerikkalainen sairaanhoitaja on rohkea
Grady Hospital on 1100 potilaspaikan julkinen sairaala, joka on avoin kaikille mutta tekee silti yhteistyötä yksityisen Emoryn yliopiston kanssa.
Barabra McLean korostaakin vastuuta kaikkien hoitamisesta. USA:n kansallinen terveysuudistus on hyvä alku maassa, jossa kuusi miljoonaa asukasta on ollut ilman terveysvakuutusta, mutta ei riittävän hyvä. Kehitettävää löytyy vielä paljon.
- Hoitajan rooli on USA:ssa hyvin autonominen, erityisesti teho-osastolla, jossa lääketiede ja hoitotyö yhdistyvät saumattomasti. Hoitajat ovat rohkeita ilmaisemaan itseään ja kyseenalaistamaankin lääkärin ratkaisuja, mikäli ovat niistä eri mieltä. Hoitaja on potilaan vuoteen vierellä ja puhuu hänen puolestaan.
Barbara McLean on innostava hoitotyön puolestapuhuja, joka kiertää kouluttamassa alan ihmisiä ympäri maailman. Alun perin newyorkilainen nainen on kotiutunut Georgiaan ja syvän etelän hitaampaan rytmiin. Vapaa-aikanaan Barbara rentoutuu viettämällä aikaa perheen kanssa, liikkumalla ja lukemalla dekkareita.
Miljoonakaupungin suuressa sairaalassa työskentelevä Barbara viihdyttää itseään myös katsomalla sairaalasarjoja, vaikkakin tohtori Housen kaltaiset lääkärit ovat käsittämättömiä.
- Oikeassakin kliinisessä todellisuudessa on toki välillä toivomisen varaa. Kunnioittavampi potilaan kohtaaminen ja kommunikaatio holhoamisen sijaan olisi usein paikallaan.
- Hyvä hoitaja pystyy yhdistämään näyttöön perustuvan tieteen ja hoitamisen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kumpaakaan ei saa hukata koulutuksessa eikä työssä, painottaa Barbara McLean.
Tutustu myös näihin:
Barbara McLean
Grady Hospital
Sairauskeskeisyydestä terveyskeskeisyyteen
Teksti: Niina Katajapuu
Paul Beenen on valloittava urheilufysioterapeutti ja terveystieteilijä Hanzen yliopistosta, Hollannin Groningenista. Hänen viestinsä oli selkeä.
- Meidän terveydenhuollon ammattilaisten tulisi muuttaa tapaamme lähestyä työtämme. Meidän täytyisi luopua sairauskeskeisyydestä ja elää terveyttä aktiivisena ja positiivisena asiana jokapäiväisessä elämässämme.
Paul on työskennellyt fysioterapeuttina psyko-geriatrisessa vanhainkodissa.
- Koin vahvasti, että yhdessä asukkaan, hänen läheistensä ja moniammatillisen työryhmän kanssa pystyimme tekemään asukkaan elämästä huomattavasti mukavampaa.
Paul Beenen on työskennellyt myös ylipainoisten lasten parissa. He käyttivät lähestymistapaa, jossa osallistettiin lapsen ja tämän vanhempien lisäksi myös koulu, terveydenhuolto sekä päättäjät, joiden vastuulla oli vaikuttaa rakennettuun ympäristöön, jossa nämä lapset elivät.
Mitä Paul Beenen sitten haluaa viedä Turun kv-viikolta mukanaan kotiin Hollantiin?
- Ehdottomasti teidän sloganinne Excellence in action! Siinä kiteytyy paljon minulle tärkeitä asioita. Teidän tulee olla ylpeitä strategiastanne ja todella alkaa elää sitä eikä vain puhua siitä. Turku on varmasti Suomen hymyilevin kaupunki, täällä on avoimia ja ystävällisiä ihmisiä, hän sanoo.
Kahden innostavansa luentonsa avulla hän toivoo, että hän jätti tänne hitusen epämukavan tunnelman sen suhteen, että meidän täytyy alkaa muuttaa työtapojamme terveysnäkökulmaan dramaattisemmin.
- Positiivista on, että aiomme työskennellä yhä enemmän yhdessä eri ammattilaisten ja tavallisten ihmisten kanssa löytääksemme luovia ratkaisuja vastataksemme terveenä pysymisen haasteisiiin.
