Muumimaailmasta kumpuavaa väkivaltaa, draamaa ja seksiä
Tuomas Lehtosen käsikirjoittama ja ohjaama teatteriesitys Kehä on tunnepakattu matka ihmisyyden ytimeen. Vaikka luvassa on seksiä, draamaa ja väkivaltaa, on näytelmän perusidea lähtöisin Muumimaailmasta.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuva: Anna-Maria Vänskä
Suljetut tilat ovat aina kiusanneet Turun AMK:n Taideakatemiassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevan Tuomas Lehtosen mieltä. Nuori mies on monesti kysynyt itseltään, minkälaista maailman meno olisi, jos pieni yhteisö eläisi suljetussa tilassa omaa elämäänsä itsenäisessä todellisuudessa.
Kaksi vuotta sitten houkutus kurkistaa suljetun tilan elämään kävi ylivoimaiseksi. Lehtonen kiipesi silloisen tyttöystävänsä kanssa aidan yli Muumimaailmaan, joka oli syksyn tullen jo suljettu.
– Se oli aitojen ympäröimä ja siellä oli pysähtynyt tunnelma. Jos Muumimaailmassa asuisi ihmisiä, he katsoisivat todellisuutta omasta maailmastaan käsin ja miettisivät, että ovatkohan asiat aidan toisella puolella paremmin, ajatteli Lehtonen tuolloin.
Omassa taiteenlajissaan Lehtosta kiehtovat ennen kaikkea mahdollisuus mielikuvituksen rajattomaan käyttämiseen ja tarinankerronta. Muumimaailmassa koetuista oudoista elämyksistä Lehtonen lähti rakentamaan elämän suurten kysymysten, rakkauden ja pelon tunteen, ympärille kietoutuvaa opinnäytetyöesitystään Kehää.
– Tiedän, että monet ihmiset pelkäävät kuolemaa. Mutta mitä jos on ihmisiä, jotka pelkäävät elämää ja sen tuomia pahoja tunteita? kysyy Lehtonen.
Siilien ongelmat ovat myös ihmisten ongelmia
Kehä on filosofinen matka inhimillisyyden alkujuurille. Esityksellä Lehtonen haluaa antaa oman tulkintansa ihmisten kärsimyksen tunteeseen ja rakastamisen pelkoon. Sitä varten hän on luonut rinnakkaistodellisuuden, Kehän, jonne elämään pettyneet ihmiset päätyvät. Se on paikka, jossa kipua ja surua ei tunneta.
Lehtosella on visio siitä, miksi jotkut ihmiset eivät rakasta toisiaan.
– Luulen, että vastaus on pelko. Ihmiset eivät täysin uskalla olla toisen lähellä ja pelkäävät, että satuttavat itsensä.
– Sigmund Freud nosti aikanaan esille vastaavanlaisen ihmissuhteiden problematiikan vertauskuvassa siilin ongelma. Freudin mukaan kaksi siiliä tarvitsevat lämpöä toisiltaan, mutta koska siileillä on piikit, satuttavat ne toisiaan sitä enemmän mitä lähemmäs toisiaan menevät. Esityksessäni on samanlainen ajatus taustalla: Kehän henkilöhahmot haluaisivat kyllä periaatteessa olla toistensa kanssa, mutta lopulta eivät kuitenkaan halua.
Älä kierrä samaa kehää – löydä uusia merkityksiä elämään Kehästä
Kehää esitetään turkulaisen harrastajateatteri Maneerin tiloissa. Näin pyritään Lehtosen mukaan aktivoimaan myös Taideakatemian ulkopuolista väkeä. Samalla esitys tuo raikkaan tuulahduksen Maneerin ohjelmistoon, sillä Kehä poikkeaa merkittävästi Maneerissa normaalisti nähtävistä esityksistä.
– Olen käsittänyt, että Maneerissa esitettävät näytelmät ovat usein farssi- ja komediatyyppisiä. Maneeriin mennään nauramaan. Kenties Kehällekin joku hymähtää, mutta ennen kaikkea toivon katsojien löytävän teatteriesityksestämme symbolisia merkityksiä ja yhtymäkohtia omaan elämään, päättää Lehtonen.