Hyvä monologi tulvii katsomoon
Teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat muodostivat 16 työparia valmistaakseen yhtä monta monologiesitystä. Jokainen pari valitsi inspiraatiokseen yhden kymmenestä etukäteen annetusta teoksesta. Nyt ensi-illat ovat jo ovella.
Teksti ja kuva: Matti Koivisto
”Alkuperäistekstit ovat joissain teoksissa tunnistettavissa, mutta suurimmalla osalla työt ovat todella omannäköisiä. Esityksissä on huomattavissa erilaisia twistejä. Yhdistellään omaa, lainattua, varastettua ja jäljiteltyäkin”, monologikurssin ohjaava opettaja Mervi Rankila-Källström naurahtaa.
Lue mun huulilta: MONOLOGI -esityssarjan monologit ovat noin 20 minuutin mittaisia. Teoksissa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian toisen vuoden teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija ohjaa näyttämölle astelevaa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa. Parit ovat olleet työn touhussa tammikuusta asti ja ensiesitykset nähdään 3.3. sekä 9.3.
”Teatteri on pitkälti joukkuelaji, ainakin yleensä. Uskon, että opiskelijoille on ollut tärkeää harjoitella sitä, mitä on olla yksin lavalla ja toimia työparina. Monologi on kuitenkin aivan oma lajinsa”, Rankila-Källström jatkaa.
”Kurssin ja työtavan paras anti on mielestäni työparin kahdenvälinen vuorovaikutus, joka taas tuo kolmannelle osapuolelle, eli katsojalle, jotain uutta”, pohtii kurssin toinen ohjaava opettaja Jukka Kittilä.
”Monologi on kiinnostava muoto siksikin, että yleisön ja näyttämön välinen keskustelu korostuu. Kun esiintyjällä ei ole kaveria kenen kanssa ’pallotella’ lavalla, sitä olennaisemmassa roolissa on kontakti katsojiin.”
Tasavertaisuus vie eteenpäin
”Ohjaajana parasta on ollut se, että on voinut keskittää jakamattoman huomion yhteen näyttelijään”, toisen vuoden opiskelija Iina Löppönen kertoo. Hän ohjaa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa Henry Pöyhiää heidän monologissaan Sex with D-man.
”Huijasimme tässä vastanäyttelijäjutussa siten, että puhuttelen paljon katsojia. Käsittelemämme aihe on häpeä, ja onkin mielenkiintoista nähdä millä tavalla pystymme tuomaan sitä tunnetta yleisöön”, Pöyhiä kertoo.
Tekijöiden mukaan tavoitteena on herättää katsoja pohtimaan omaa elämäänsä ja tapojaan toimia. Teoksessa hyödynnetään tietoisesti erilaisia shokkielementtejä, esimerkiksi provokaation keinoja. Lopullinen esitys voikin muuttua paljon riippuen siitä millainen yleisö on paikalla.
”Monologia työstäessä pääsee mukavasti tutkimaan omaa esiintyjyyttä. Tässä käy jatkuvasti jonkinlaista dialogia itsensä kanssa ja löytää niitä omia juttujaan. Tämä on todella opettava kokemus näyttelijäntyön kannalta”, Pöyhiä sanoo.
”Tehtävässä on oppinut myös paljon ohjaaja-näyttelijä -suhteesta. Se dynamiikka on tässä erilainen, kun on vain kaksi ihmistä. Tuntuu, että tämän myötä suhtautuminen ohjaajaan ei ole niin jännittynyt tulevissakaan projekteissa. Uskaltaa ehkä tuoda enemmän omaa itseään pöytään.”
”Parasta on ollut tietenkin se, että olen päässyt työskentelemään Henryn kanssa. Vaikka meillä onkin selkeät roolit, työ ei ole mitenkään hierarkkista. Olemme tasaväkisiä tässä mitä teemme”, Löppönen sanoo.
Usko itseesi – se huomataan
Monologi on yksi haastavimmista esiintymisen muodoista. Mistä hyvä monologi koostuu?
”On tärkeää, että sieltä tulvii jotain katsomon puolelle. Itse ainakin odotan aina, että minulle puhutaan”, sanoo Mervi Rankila-Källström.
”Hyvä monologi ei välttämättä tarvitse isoa sanottavaa, mutta täytyy olla isoa kommunikoitavaa. Tekijöillä täytyy olla uskoa siihen, että tämä juttu mitä teemme herättää katsojissa, yksilöissä, jotain”, Jukka Kittilä muistuttaa.
”Juuri usko ja luottamus omaan teokseen tekevät hyvän monologin”, lavalla nähtävä Pöyhiä jatkaa.
”Kun olet yksin lavalla näyttelijänä, epävarmuus omasta tekemisestä kyllä välittyy yleisöön ja tuloksena on vain hyvin kiusallinen 20-minuuttinen.”
”Minulle hyvä monologi muodostuu siitä, että näyttelijä seisoo asiansa takana, tekee täysillä ja nauttii lavalla olemisesta. On tärkeää nähdä se, että henkilö pitää lavalla olemisesta ja kontaktista katsojien kanssa”, ohjaaja Löppönen lisää.