Alumni Selma Vilhunen: ”On oltava sitkeä ja uskottava siihen, mitä tekee”

Kun Selma Vilhunen ja Marko Luukkonen pääsevät keskustelemaan elokuvasta, keskustelu polveilee kulttuurin rahoituksesta Oscar-gaalan kautta Ylen merkitykseen maamme elokuva-alalle, menestystekijöistä haasteisiin. Sekä muun muassa siihen, miten ja missä heidän tiensä ovat kohdanneet. Esimerkiksi silloin, kun Marko kuvasi Selmaa raitiovaunussa erään tuotannon yhteydessä. 

Tänään he ovat keskustelemassa Professional Media Presence -hankkeen järjestämässä webinaarissa, kansainvälisen ja kotimaisen yleisön edessä. Tarkoitus on keskustella Selman uskomattomia käänteitä sisältävästä urasta, elokuva-alan muutoksista ja uuden tekijäsukupolven kannustamisesta. Kuinka päästä eteenpäin alalla, jonka rahoitus on epävarmaa ja rahoituksen hakuprosessit pitkiä, eikä yleisön vastaanotosta ole etukäteen mitään takeita? 

– Minulla ei ole mitään viisastenkiveä siihen, miten elokuva-alalla voi menestyä. On vain sitkeästi uskottava siihen, mitä tekee, ja oltava määrätietoinen. Tekemisessään kannattaa lähestyä aihetta tosissaan, havainnoida, lähteä tutkimaan jotain sellaista, mistä ei heti tiedä vastauksia. Pitää käyttää aikaa ja vaivaa, jotta havainnot, kysymykset ja muoto löytävät toisensa. On oltava avoin erilaisille tavoille lähestyä omia aiheita ja kysymyksiä, Selma Vilhunen neuvoo. 

Dokumentti vaatii aikaa ja laajaa taustatyötä

Vilhunen tekee sekä dokumentaarista elokuvaa että fiktiota. Webinaariyleisöltä tulee kysymys hänen aineistonkeruumenetelmistään dokumenttien teossa. Vilhunen kertoo yhtenä esimerkkinä, että mitä enemmän pystyy ennen elokuvan kuvausten alkamista viettämään aikaa dokumentin päähenkilöiden kanssa, sitä parempi tulee lopputuloksesta. Aina tämä ei ole mahdollista. Tampereen elokuvajuhlilla yli 30-minuuttisten elokuvien pääpalkinnon voittanutta Hobby Horse Revolution -dokumenttia tehdessään Vilhunen kertoo onnistuneensa tässä hyvin. Elokuva kertoo nuorista keppihevosharrastajista ja heidän välisestään yhteisöllisyydestä.

Lisäksi Vilhunen tutkii dokumentin aihepiiriä mahdollisimman laajasti lukemalla ja tutkimalla erilaista aineistoa. 

– Kun tutkii jotain aihetta, tutkii samalla myös itseään aiheen tutkijana. On tärkeää pitää elävänä kysymys, mikä on minun tekijyyteni, miksi teen elokuvia. Silloin on mahdollisuus löytää jotain elävää, jossa on jotain tuoretta, Vilhunen pohtii. 

Oscar-ehdokkuus ja runonlaulajan tarina kohtaavat

Marko Luukkonen ottaa esille Vilhusen uran yhden käännekohdan, jossa dokumentti ja fiktio kohtasivat jännittävällä tavalla. Kun Vilhunen oli Oscar-ehdokkaana Pitääkö mun kaikki hoitaa -lyhytelokuvalla, samaan aikaan hän oli juuri saanut valmiiksi dokumentin Laulu. 

– Kyllä, se oli todella mielenkiintoinen tilanne. Pitkä dokumentti Laulu kertoo viimeiseksi runonlaulajaksemme mainitusta Jussi Huovisesta ja hänen oppilaastaan. Oscar-gaalan glamour puolestaan oli juuri niin mahtavaa kuin voi tv:n perusteella kuvitella, tai ehkä enemmänkin. Kun olin gaalassa, olin samaan aikaan onnellinen siitä, että minulla oli tuo pienen yleisön saanut dokumentti, että olin sen saanut tehdä ennen kuin oli liian myöhäistä, että minulla oli nuo laulut. Se oli todella tärkeä työ minulle, Vilhunen kertoo.

Mitä meillä olisi, jos ei olisi kulttuuria?

Ennen Media and Art -webinaarin puheenvuoroa keskustelemme Vilhusen ja Luukkosen kanssa kulttuurin ja taiteen kansallisen rahoituksen tilanteesta. 

– Kulttuurin budjettia ollaan leikkaamassa 180 miljoonaa euroa. Elokuva-alalla taistellaan yhdestä prosentista valtion budjetissa. Siihen ei olla päästy. Vaikuttaa siltä, että kulttuurin itseisarvoa ei nähdä. Mutta mitä olisi esimerkiksi suomalaisuus ilman kulttuuria?, Vilhunen kysyy huolissaan.

Huolta aiheuttavat myös muut hallitusohjelman toimet.  

– Suomalaisen kulttuurin ja hyvinvoinnin rakennuspilareita on satsaaminen suomenkieliseen kulttuuriin mahdollisimman moniäänisesti. Moninaisuuden väheneminen rapauttaa suomalaista kulttuuria, Vilhunen nostaa esiin. 

Elokuva-alan turbulenssi vaikeuttaa alalla toimimista: suoratoistopalvelut muokkaavat alaa ja luovat kysyntää, mutta toisaalta niiden toimintaan voi tulla nopeita muutoksia, ja hankkeita voidaan keskeyttää. 

– Se on vähän kuin jokapäiväinen harjoite, sellaista kilvoittelua, että muistaisi pitää kiinni jostain, mikä on oikeasti olennaista siinä taidemuodossa – riippumatta trendeistä tai siitä, mitä joku rahoittaja jossain on mieltä. Että olisi uskollinen jollekin omalle havainnolleen silloinkin, kun se voi tarkoittaa taloudellista kamppailua, Vilhunen pohtii. 

Ylen rooli on kotimaiselle elokuvalle merkittävä. Vilhunen ja Luukkonen pohtivat, että jos Ylen rahoitusta ajetaan alas, se heijastuu koko kulttuurialaan. Erityisesti lyhytelokuvien rahoittamisessa ja levittämisessä Yle on erittäin tärkeä. Muuten lyhytelokuvia voivat jatkossa tehdä vain ne, joilla on pääsy pääomiin jotain muuta kautta. Tämä johtaa eriarvoistumiseen taiteen tekemisessä.

Kuka tahansa voi tehdä elokuvaa – mitä se tarkoittaa alan toimijoille?

Tänä päivänä elokuvien tekemisen tekniikka on jollain tasolla kaikkien saavutettavissa, riippumatta taustasta. Ammattimaisen elokuvan tekeminen kuitenkin vaatii muutakin kuin tekniset välineet, Vilhunen muistuttaa.  

– On aivan mahtavaa, että eri taustoista olevien tekijöiden tuotantoja julkaistaan paljon lukuisilla eri foorumeilla. Elokuvafestivaalejakin on ihan valtavasti. Koko kulttuuri on muuttunut visuaalisemmaksi, jotain viipottaa verkkokalvoilla koko ajan. On sitäkin tärkeämpää, että elokuvan tekijöiden pitää aina uudelleen pysähtyä sen ääreen, mistä elokuvan tekemisessä on kysymys; vaalia sitä, mikä on se ydin.

Luukkonen muistuttaa, että elokuva on ollut aina taiteen, viihteen, rahan, innovaation ja kokeellisuuden liitto. Elokuva on taidetta, elokuva on kaupallinen tuote. 

– Taiteilijana ja yrittäjänä käytännön elämässä tulee kyllä tätä puntaroitua, hatut vaihtuvat tiuhaan päässä, Vilhunen naurahtaa. 

– Sitä haluaisi tehdä taidetta taiteen vuoksi, olla vapaa bisnesajattelusta, muttei kuitenkaan voi olla. Se liitto on erikoinen.

Menestyksen salaisuus

Palataan vielä yhteen Selma Vilhusen seminaaripuheenvuoron ydinkysymyksistä: mitä löytyy hänen henkilökohtaisen menestyksensä taustalta? Mikä on menestyksen salaisuus?

– Varmaankin onnistumisten taustalla on useita tekijöitä: ensinnäkin kotoa tuleva kannustus, lähipiiriltä ja sukulaisilta. Lukion jälkeen tutustuin ihmisiin, jotka ovat kukin tönäisseet vähän eteenpäin ja tukeneet. Sain kannustusta ja onnistumisen kokemuksia myös opiskeluaikana – kokemuksen siitä, että taiteen tekeminen on mielekästä, vaikka se ei elättäisi heti. 

Päämäärätietoisuus, usko omiin juttuihin, on myös vienyt Vilhusta eteenpäin, vaikkei heti olisi saanut vastakaikua omille ideoilleen. Alkuvaiheessa saattoi mennä viisikin vuotta rahoituksen saamiseen yhdelle elokuvalle, ja kaikki ideat eivät saaneet rahoitusta lainkaan. 

– Eli hyvää onnea ja jääräpäisyyttäkin tarvitaan!, Vilhunen toteaa. 
 

Professional Media Presence

• EU:n Creative Europe -ohjelman osarahoittamassa Professional Media Presence -projekti tukee ammattitaiteilijoita ottamaan haltuun digitaalisen median keinoja tukemaan omaa ammatillista kehittymistä ja oman osaamisen markkinointia. Tavoitteena on tukea ammattitaiteilijoiden työllistymistä, vahvistaa taiteilijoiden medialukutaitoja ja luoda parempi ja turvallisempi digitaalinen mediaympäristö kaikenlaisille taiteilijoille.
• Projekti pyrkii tavoittamaan erityisesti taiteilijoita, jotka kohtaavat tavallista enemmän haasteita löytääkseen yhteistyömahdollisuuksia tai työtilaisuuksia. Haasteena voi olla esim. sosiaaliset ennakkoluulot, taloudellinen tilanne, keholliset tai aistien rajoitteet. 
• Projekti kokoaa yhteen ympäri Eurooppaa taiteilijoita seminaareihin, työpajoihin ja residensseihin oppimaan asiantuntijoilta ja toisiltaan. 

Selma Vilhunen on palkittu fiktio- ja dokumenttielokuvien ohjaaja ja käsikirjoittaja sekä yksi tuotantoyhtiö Tuffi Filmsin perustajista. Hänen elokuvansa Hölmö nuori sydän voitti Kristallikarhun Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla vuonna 2019. Vilhusen debyyttielokuva Tyttö nimeltä Varpu sai Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon vuonna 2017, ja lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2014. Hänen viimeisin elokuvansa Neljä pientä aikuista sai maailmanensi-iltansa kansainvälisillä elokuvajuhlilla Rotterdamissa vuonna 2023. Elokuva saa suomalaisen teatterilevityksensä joulukuussa 2023.

Marko Luukkonen on koulutukseltaan elokuvataiteen maisteri (Aalto-yliopisto, 2012) ja toimii Turun AMK:n Taideakatemian elokuva- ja media-alan lehtorina. Hän on työskennellyt kuvaajana ja elokuvantekijänä visionäärisissä, esseistisissä, dokumentaarisissa ja fiktiivisissä elokuvissa. Luukkonen on työskennellyt myös kuvataiteen alalla ja osallistunut näyttelyihin. Luukkosen tutkimusintresseihin kuuluvat elokuvanteon uudet teknologiat ja aikapohjainen mediataide. 

Teksti: Satu Haapala
Kuva: Anne Nenonen