Suomalaisen sielunmaiseman avaamista Cheekin avulla

Teksti: Joni Vainio

- Teemat tulivat vasta sen jälkeen, kun olimme valinneet runot. Alkuprosessi oli sellainen, että kävimme hullunlailla läpi erilaisia runoilijoita ja heidän teoksiaan. Lainattiin kirjastosta kauheat määrät opuksia, joita kävimme yhdessä ja yksin läpi, Emma Virta kertoo.

Suni ja Virta kertovat, että pääteemoina ovat luonto, rakkaus, huumori, yksinäisyys, ikävä ja elämän kiertokulku. Lopulliseen esitykseen valikoitui 16 runoa. Mukana on tekstejä muun muassa V.A Koskenniemeltä, Eino Leinolta, Kari Hotakaiselta, murrerunoilija Heli Laaksoselta ja viimeisimpänä Cheekilta. Karsinta ei ollut helppoa.

- Se oli haasteellista. Jotkut runot iskivät heti, että ’hei, tämä on pakko saada mukaan’, mutta kokonaiskuvaa emme katsoneet, ennen kuin olimme valinneet lähes kaikki lopulliset runot. Siinä vaiheessa erilaisten näkökulmien ja hahmojen nostaminen mukaan oli lopulta helppoa, Virta kertoo.

- Yllättävän paljon oli sellaista murheellisten tarinoiden maasta periytyvää tematiikkaa, mutta halusimme etsiä erityyppisiä tekstejä. Mielestäni onnistuimme siinä hyvin ja löysimme todella monenlaisia runoja, Virta jatkaa.

Suomalaisuuteen liittyvät vahvasti myös erilaiset kielelliset vivahteet – murteet. Tekijäkaksikko kertoo, että erilaisia alueellisia tekstejä luettiin ja pohdittiin, mutta lopulta esitys olisi saattanut lähteä rönsyilemään.

- Luin saamelaisia ja ruotsinkielisiä runoja, mutta meidän oli pakko typistää, jotta saataisiin kasaan kompakti kokonaisuus. Lopulta mukaan mahtui vain Laaksosen murreruno, Virta sanoo.

- Murteet näkyvät nyt enemmän esitettävien hahmojen kuin tekstien kautta, Saara Suni lisää.

Suo, kuokka ja emoji?

Suomalaisuus ja siihen yhdistettävät asiat ja esineet ovat monelle hyvin itsestään selviä. On konkreettisia asioita, kuten sauna tai ruisleipä, mutta myös erilaisia tunnetiloja, vaikkapa jurous, joka tuntuu istuvan meissä suomalaisissa varsin tiukkaan. Suomalaisuus on kuitenkin erilaista riippuen missä sitä katsoo.

- Olen asunut ja työskennellyt paljon Pohjois-Suomessa ja siellä suomalaisuus on erilaista verrattuna vaikkapa Helsinkiin tai Turkuun. Sitä pohtiessa tuli miettineeksi, että mitä edes on suomalaisuus ja mitä kehtaa väittää suomalaisuudeksi. Runojen kautta otimme sen lähestymiskulman, että mikä meitä koskettaa. Uskon, että näistä runoista löytyy sitä suomalaisuutta, joka koskettaa meitä kaikkia, Virta kertoo.

- Lähdimme liikkeelle ehkä jopa kliseisistäkin mielikuvista, jotka ihmiset automaattisesti yhdistävät suomalaisuuteen. Koen, että tästä koko prosessista on tullut paloja itse esitykseen; siinä on sekä kaurismäkeläisiä hahmoja, joita voi yhdistää suomalaisuuteen, mutta toisaalta siinä on myös meidän näkemystämme, että mitä suomalaisuus on, Suni lisää.

Vaikka runot ja lopulta myös rap-lyriikat ajoittuvat sadan vuoden aikajänteelle, ovat aiheet pysyneet lähes samoina. Ainoastaan kieli on muuttunut.

- On mielenkiintoista huomata, että aiheet ovat pysyneet lähestulkoon samoina. Aikaisemmin kirjoitettiin vaikkapa rakkaudesta käyttäen suuria sanoja, nykyään rap-lyriikoissa puhutaan ihan samasta asiasta, mutta vain kieli on päivittynyt nykyaikaan, Suni pohtii.

- Teemat ovat pysyneet samoina. Eivät ihmiset ole sadassa vuodessa muuttuneet mihinkään, Virta komppaa.

OMG LOL

Entä miten tekstit itsessään ovat muuttuneet sadan vuoden aikana? Teemat ovat kenties pysyneet samoina, mutta nykyisessä teknologiayhteiskunnassa, jossa kokonaisten lauseiden kirjoittaminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta, ovat tekstit muuttuneet tunteiden purkamisesta ympäristön havainnointiin. Lisäksi mukaan on tullut huumoria.

- Ennen runoista puuttui huumori. Ehkä runo oli silloin pyhä asia, jolla ei saanut irvailla tai vitsailla. Oli vanhoissakin runoissa iloisuutta, mutta huumori puuttui. Asioista pyrittiin kertomaan kauniisti, mutta toki oli myös surua, Virta kertoo.

- Kun luettiin vanhoja runoja, esimerkiksi Saima Harmajaa, jonka aiheet tuntuivat todella synkiltä, niin se alkoi jossain kohdin jopa ärsyttämään. Oli kuolemaa, puhuttiin kuolleille ja rakkaus oli jättänyt tai sitä ei ollut, mutta sitten kun tutustui runoilijan taustaan ja luki niitä runoja uudestaan, näki kokonaisuuden eri tavalla. Tämä oli vanhemmissa runoissa tärkeää, että tutustui myös siihen kirjoittajan taustaan. Sitä kautta sanat eivät olleet enää pelkästään sanoja, vaan ymmärsi mitä niillä oikeasti tarkoitettiin, Virta jatkaa.

Vuorovaikutusta yleisön kanssa

Sunin ja Virran esitys pyrkii herättämään katsojassa samaistumisen tunteita. Teos koostuu hetkistä, kuten katsojankin elämä. Kaksikko kertoo esityksen tarjoava huumoria, koskettavuutta, eri ikäluokkia, miehiä ja naisia, ja antamaan ymmärrystä hahmoja kohtaa.

- Esitys on hetkiä elämästä ja erilaisten hahmojen elämästä. Hahmoilla ole mitään kaarta tässä tarinassa, eivätkä tapahtumat liity toisiinsa, Virta taustoittaa.

Esitystä on tulossa katsomaan joukko suomenkieltä opiskelevia maahanmuuttajia, joiden kommentteja kaksikko odottaa mielenkiinnolla.

- Mukava päästä keskustelemaan heidän kanssaan, että näkivätkö tai kokivatko he jotain tuttua, johon he ovat täällä vaikka kadulla törmänneet, Virta kertoo.

- Tätä esitystä ei ole rakennettu sen varaan, mutta voisiko tämä avata ymmärrystä molempiin suuntiin, että miksi suomalaiset koetaan juroiksi? Virta pohtii lopuksi.