Animaatio ei laske tunteja

Anni Oja on vaatimaton nuori nainen. Hän karttaa nimitystä taiteilija ja toivoo, että häntä tituleerataan mieluummin animaation sekatyöläiseksi. Viikset, joka voitti Tampereen elokuvajuhlien arvostetun Risto Jarva-palkinnon, oli Annin taiteellinen opinnäytetyö Turun Taideakatemiaan. Viikset on voittanut muitakin palkintoja, mutta tekijä itse ei niillä leijaa.

− Hmm, mitäs niitä olikaan… No, ainakin sellainen kuin Hamburg Animation Award ja Montrealin Stop Motion-festivaaleilla paras opiskelijatyö. Erilaisia huomionosoituksia on tullut noin kymmenen yhteensä, Oja muistelee.

Pitemmittä puheitta pistämme animaation pyörimään. Viiksissä Annin "Koikkeliiniksi" nimeämä hoikka gentlemanni joutuu viiksivertailun kohteeksi. Herrasmiesten maailmassa tilanne johtaa kaksintaisteluun, jolla on varsin traagiset seuraukset. Joskus sikari on vain sikari, mutta viikset?

Viiksien maailma pieteetillä rakennettu. Yksityiskohtia ei ole unohdettu ja hahmot tyypitelty riemastuttavan osuvalla tavalla. Neuvottelukuution lämmössä alan laskea tunteja, joita maailman luominen on varmasti vaatinut. Anni Oja on vaikuttaa rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän on todennäköisesti ollut se lapsi, jonka lapanen on tullut käsityötunnilla valmiiksi sukkelasti ja virheettömästi.

Mainitsinko, että animaation pituus on alle 4 minuuttia? Työtunteja on kulunut kuin hiekanjyviä tiimalasissa. Anni työsti elokuvaa kokonaisuudessaan puolitoista vuotta.

− Tottakai turhautumista tulee, kun tuntuu, että työ vaan kestää ja kestää ikuisesti. Mutta työssä on myös hyviä hetkiä, kun jossain pätkässä onnistuttu erityisen hyvin.

Kaikki alkoi "Koikkeliinista". Kun Anni oli löytänyt luonnosten ja kokeilujen jälkeen hahmon ilmiasun ja maailman, jossa tämä eli, tuli muu kuin itsestään. Animaation visuaalinen ilme muistuttaa viktoriaanisen ajan Englantia. Herrasmiehet kommunikoivat ilmeillään ja tietenkin, viiksillään.

Turun AMK:n Taideakatemian animaatiokoulutuksessa harjoitellaan elokuvien tekoa aluksi siten, ettei harjoitustöissä käytetä dialogia. Elokuvan tarina ja hahmojen ajatukset kerrotaan visuaalisin keinoin. Dialogin puuttuminen tuntui hyvältä ratkaisulta myös Viiksissä. Lisäksi animaation levitys ulkomaille on nyt helpompaa. Anni päätyi työssään lähes toiseen ääripäähän: henkilöt eivät oikeastaan edes hymähtele.

− Aika hiljaisia heppuja ne on, Anni tuumii.

Anni animoi itse Viiksien nuket. Nukke herää henkiin liike liikkeeltä ja kuva kuvalta. Animaattorin koko ura on animoinnin opiskelua.

− Animaattori on käytännössä näyttelijä. Ruudulla vaan näkyy hänen sijastaan nukke, Anni sanoo.

Animointityyleissä on eroja. Oja kertoo itse olevansa "oppikirja-animaattori", jolla on päässään animoinnin "pilkkusäännöt".

− Sitten on tietysti sellaisiakin, joilla animointi tulee jostain selkäytimestä ja kaikki näyttää tapahtuvan helposti, Oja kertoo.

"Koikkeliini" ja kumppanit on tehty vaahtomuovista, jonka sisällä on alumiininen luuranko. Päät ovat kevyttä massaa. Animaationukkejen on hyvä olla kevyitä, jotta ne pysyvät asennoissa, joihin animoija ne asettaa. Nukeista saattaa olla useita versioita, riippuen elokuvan tarpeista.

Lähikuvia varten voidaan tehdä esimerkiksi irrallinen käsi tai naama. Annin nukeilla oli erilaisia viiksipareja. Nuket eivät välttämättä ole myöskään erityisen pieniä. Nuken on syytä olla sen kokoinen, että sitä on helppo liikutella eri asentoihin. Suuri nukke taas vaatii ympärilleen suuret lavasteet ja suuren studiotilan. Annin "Koikkeliini" on noin 30 cm korkea.

Anni Oja vaikuttaa suhtautuvan työhönsä ja taiteeseensa hyvin käytännönläheisesti. Hän ei maalaile suuria kuvia prosessista, vaan kertoo mieluummin työn konkreettisesta sisällöstä. Nukkeanimaatiota tehdään tunteja säästämättä hankalissa työasennoissa, studiolamppujen kuumuudessa.

Palataan Viiksiin. Anni nyökkäilee ymmärtäväisenä kysymyksiin animaation alatekstistä. Tarinassa käydään maskuliininen valtakamppailu siitä, kenellä on mahtavimmat… viikset.

− Ajattelin, että Viikset ei kerro yksistään miehistä, vaan ihmisluonteesta ylipäätään. Kun kaksimielisyydestä puhutaan, on hauska, että osa katsojista tulkitsee Viikset aikuisten elokuvana ja samalla se valitaan festivaaleilla lastenelokuvasarjaan. Tosi laajalla skaalalla ihmiset sitä katsoo. Lastennäytöksen analyysi, "Viikset meni solmuun ja sitten ne piti leikata", on ihan passeli sekin, Anni pohtii.

Tuotantotukia hakiessa on tarpeen määritellä elokuvan kohderyhmä. Kuitenkin monista lapsille suunnatuista elokuvista nauttivat yhtä lailla aikuiset. Ehkä animaatioiden rikas ja moniulotteinen visuaalisuus tarjoaa tarttumapintaa alatekstin syntymiselle?

− Taiteentekijä pystyy vaan tiettyyn pisteeseen asti säätelemään, mitä kuvassa on. Eihän kukaan ole umpiossa kasvanut, tieto kaikesta muusta vaikuttaa katsojan kokemukseen ja kullakin tulee mieleen se, mitä tulee. Se ei tietenkään vähennä sitä, onko taiteilijalla joku pyrkimys siinä, Anni miettii.

Kuluneen talven Anni Oja on toiminut toisessa ammatissaan ja opettanut lapsille animaatiota. Tulevaisuudesta hän pysyy vaitonaisena.

− Opintojen jälkeinen luova paussi. Haistelen tuulia, hän tuumii.

Anni rakastui animaatioihin jo lapsena. Lukioikäisenä animaatioinnostus koki uuden heräämisen. Oja päätyi kuitenkin opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi. Opintojen ollessa jo loppusuoralla, ystävä kertoi hakevansa Turkuun opiskelemaan animaatiota. Oja oli kuvataideopintojensa aikana suorittanut animaatiokursseja.

− Olin päässyt ajatukseen sisälle, että kyseessä on mielenkiintoinen taidemuoto ja tietenkin oli se, että elottoman saa elämään.

Kun koulun suomat tilalliset ja tekniset edut on käytetty, opiskelija on omillaan. Sitten haetaan tuotantotukia ja toivotaan parasta. Animaatiosta valmistuneilla on oma osuuskunta Paperihattu, jonka kautta voi markkinoida itseään ja laskuttaa asiakkaita. Palvelut eivät rajoitu animaatioon, vaan moni tekee myös kuvituksia ja erilaisia graafisia töitä.

Sanotaan, että taidekoulutuksen jälkeiset kaksi vuotta ovat taiteilijalle kriittistä aikaa. Jos töitä ei ole, moni voi lipua tekemään ammatikseen jotain muuta.

Nukkeanimaation tekeminen on kallista, koska siihen tarvitaan tilaa. 3d-animaatioon tarvitaan kone, ohjelmisto ja työpöytä. Nukkeanimaatio ei kuitenkaan ole kuolemassa, vaikka 3d on toteutukseltaan helpompaa ja halvempaa.

Viiksien levitysoikeudet on myyty saksalaiselle elokuvien levitysfirmalle. Kuinka paljon tekijöiden täytyy markkinoida itseään?

− Riippuu siitä, mitä haluaa saavuttaa. Verkostoituminen on työtarjousten kannalta tärkeää.

On kuitenkin yksi ominaisuus, mitä animaatiotaiteilijalta tai animaation sekatyöläiseltä vaaditaan ennen kaikkea.

− Kärsivällisyyttä. Tää on aika pitkällistä puuhaa.

Neuvottelukuutio kuittaa.