Teatteri-ilmaisun ohjaajat toimivat koekaniineina lääkäriopiskelijoille
Taideakatemiasta valmistuneet teatteri-ilmaisun ohjaajat ovat mukana simulaatio-opetuksessa, jossa käydään Turun yliopiston lääkäriopiskelijoiden kanssa vastaanottotilanteita läpi. Mukana opetuksessa on ollut myös AMK:n ensihoitajaopiskelijoita.
Teksti: Joni Vainio
Kuva: pixabay.org
Simulaatiotilanteissa käydään läpi Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkärin Seppo Soinilan käsikirjoittamia tilanteita, jotka perustuvat oikeisiin tapauksiin. Soinila valvoo tilannetta lasiseinän takaa ja pystyy tarvittaessa antamaan korvanapin kautta ohjeita näyttelijälle, joka esittää potilasta. Sama hoitotilanne näkyy monitorin kautta myös muille ryhmän opiskelijoille, jotka voivat kirjoittaa ylös kommentteja ja huomioita. Tämän jälkeen tilannetta käydään yhdessä läpi.
- Tarjoamme heille yhdessä tekemistä ja oppimista, teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistunut Sami Sainio tiivistää.
- Homma lähti siitä, että kollegani Jussi Jätinvuori oli menossa perehdytykseen potilasnäyttelijyydestä ja päätin lähteä mukaan, koska se kiinnosti äärettömän paljon. Tapasimme koulutuksesta vastaavien kanssa ja sovittiin, että olisin alkuun Jussin varamies, Sainio kertoo.
Sekä Sainio että Jätinvuori halusivat kuitenkin olla molemmat paikalla, jotta he pääsisivät kunnolla sinuiksi uusien rooliensa kanssa. Sattumalta Sainio tuli luoneeksi uuden työtehtävän, koska hän osasi kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota.
- Jussi oli alkuun roolissa ja minä annoin palautetta tarkkailunäkökulmasta lääkäriopiskelijoiden vuorovaikutuksesta. Koska jos potilas on esimerkiksi tajuttomana, ei hän silloin ole koko ajan kontaktissa häntä hoitaviin lääkäreihin. Annoin eri tapauskohtaista palautetta ja Soinilan mielestä se osoittautui toimivaksi kombinaatioksi. Päätettiin, että jatkossa toinen on roolissa ja toinen antaa palautetta vuorovaikutuksesta.
- Teatteri-ilmaisun ohjaajat ovat erityisen tarkkoja ihmistuntijoita. He huomaavat sellaisia asioita, joita meiltä voisi mennä ohi. Se on erityisen tärkeää, sillä neurologisista vammoista puhuttaessa ihmiset voivat käyttäytyä eri tavalla, esimerkiksi väkivaltaisesti. Miten opiskelijat voivat sitten saada tällaisen tilanteen hallintaan? Siinä teatteri-ilmaisun ohjaajat ovat olleet erittäin suureksi avuksi, Soinila lisää.
Palaute tuplasi koulutuksen
Vuorovaikutustaitojen harjoittelemiselle ja kouluttamiselle on kysyntää, sillä lääkärikandeilla on hyvät lääketieteelliset taustat, mutta potilaiden kohtaamisia heillä ei vielä hirveästi ole.
- Olen kysynyt monilta, että olisiko hyvä, jos tällaista vuorovaikutuskoulutusta ja ilmaisutaitoa järjestettäisiin enemmän. Vastausten perusteella tämä olisi todella tärkeää ja kuulemma sitä opetetaan aivan liian vähän lääkärikoulutuksessa, Sainio kertoo kokemuksistaan.
Kevättalvella 2015 koulutuskertoja oli kahdeksan, mutta tälle vuodelle määrä tuplattiin. Samalla teatteri-ilmaisun ohjaajia on mukana neljä.
- Palaute on ollut ylitsevuotavan positiivista. Simulaatio-opetuksessa voidaan demonstroida ja ottaa esille erilaisia vastaanottotilanteita. Ennen lääkäriopiskelijat saivat palautetta kuinka tehdä asiat toisin, mutta nyt olemme panostaneet vuorovaikutustaitoihin, Sainio sanoo.
Resurssipula vaivaa
Sainion haaveissa on, että seuraavan viiden vuoden sisällä voitaisiin tällaisten pilottihankkeiden avulla tehdä uusia opintokokonaisuuksia, jotka lisäsivät vuorovaikutusta yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Yhtenä mahdollisuutena hän väläyttää, että teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat valmistaisivat työpajoja tai esimerkiksi seminaarin yliopiston lääkäriopiskelijoille.
- Toivottavasti tämä auttaa resursseista päättäviä tahoja näkemään, että tässä on jotain valtakunnallisestikin merkittävää tekeillä. Onhan näyttelijäsimulaatio käsitteenä tuttu, mutta muunlaiseen vuorovaikutuskoulutukseen ei ole käytetty potentiaalia paljon mitään, Sainio muistuttaa.
Yhteistyötä koulujen välille on yritetty viritellä aiemminkin, mutta aikaresurssit ovat rajalliset, joten tarvittaisiin yhdistävä lenkki, jotta asia etenisi.
- Idea on, että me neljä tekisimme ammattilaisvetoisen pilottihankkeen, mutta jos se ei onnistu lähinnä taloudellisista syistä, vaihtoehto olisi sitouttaa pidemmällä aikavälillä kaksi koulua tekemään järkevää yhteistyötä keskenään, Sainio sanoo.
- Ehdottomasti tätä koulutusmuotoa olisi hyvä laajentaa ja samalla syventää yhteistyötä, Soinila myötäilee.
- Olen valmistunut Taideakatemiasta ja nähnyt millaisia yhteistyökurssit voivat ovat. Haluaisin kehittää niitä tähtäämään suoraan työelämään. Teatteri-ilmaisun ohjaajien tehtävä työkentällä on soveltaa teatteria, joten tämä on kuin tehty heille, Sainio toteaa.