Mökkielämän ABC opettaa suomea ja suomalaisuutta
Turun lyseolla kolme teatteri-ilmaisun ohjaajaa hyppää lattialle sulavasti kylkiasentoon. "Saimaannorppa!", kuuluu yleisöstä. Hetkeä aikaisemmin esityksessä on kerätty marjoja, saunottu ja uitu. Valmistavan opetuksen eli Valmo-luokan oppilaat eivät tunnista suomalaisen mökkikaipuuta, mutta liudan mökkisanastoa ja erilaisia eläimiä kyllä.
Teksti ja kuvat: Tiina Paananen
Käynnissä on teatteri-ilmaisun ohjaajien koulukiertue, jossa tehdään kieltä tutuksi draaman keinoin. Kolme erilaista esityskokonaisuutta kiertää esiintymässä Valmo-luokille. Sanaston lisäksi maahanmuuttajataustaiset nuoret oppivat suomalaisesta kulttuurista.
− Tämä on kotouttamista käytännössä, kertoo ohjaava opettaja, Mervi Rankila-Källström.
Esitykset ovat osa 100 omenapuuta – moninuorinen Suomi -hanketta. Hankkeen tavoitteena on tarjota maahanmuuttajanuorille tietoja ja kokemuksia suomalaisesta yhteiskunnasta, toiminnallisin metodein. Teatteriopiskelijat ovat työskennelleet vastaavissa hankkeissa ennenkin. Aiemmin toteutettu Kohtaamisia-hanke pyrki sparraamaan maahanmuuttajien työnhakutaitoja. Hankkeiden rahoittajina ovat sisäministeriö sekä Euroopan Unionin sisäasioiden rahasto (EUSA). Rankila-Källströmin mielestä erilaisten soveltavan teatterin konseptien luominen on oivallinen oppimiskohde.
− Tässä opitaan keikkailusta, kohderyhmätyöskentelystä ja miten tehdään esitys tiettyyn mittaan. Tämä on myös tilaustyön tekemistä. On fakta, että soveltava teatteri työllistää ihmisiä ja haluamme, että opiskelijoilla on vaihtoehtoja nähdä oma ammattilaisuus kentällä, Rankila-Källström painottaa.
Mökkielämän ABC- esityksen ohjaajalle työskentely maahanmuuttajien kanssa on tuttua. Tio-opiskelija Kerttu Pyy on vetänyt muun muassa kielikerhoja. Miten suomea opetetaan teatterilla?
− Ensiksikin pyritään olemaan mahdollisimman selkokielisiä. Käytetään peruslauserakenteita ja toistetaan yhdessä. Kieli tulee helpommin, kun osallistutaan toiminnan kautta, Pyy kertoo.
Rankila-Källström nyökkäilee vieressä.
− Tässä hyödynnetään non-verbaalia ilmaisua. Matalan kynnyksen taidelähtöiset menetelmät toimivat aika hyvin puhumaan rohkaisemassa. Useimmiten taidealan ammattilaisilla ja sellaisiksi pyrkivillä on myös kohtaamisen taitoja, Rankila-Källström täydentää.
Hiljaisuus on osa suomalaisuutta
Mökkielämä valikoitui Pyyn ryhmän aiheeksi, koska se on tekijöille itselleen tärkeää.
− Mökkeily kuuluu vahvasti suomalaiseen kulttuuriin. Esityksessä käsitellään suomalaisuutta luonnon, sen kauneuden, tunnelman ja myös komedian kautta. Valitsimme esitykseen elementtejä, jotka olivat meidän mielestä aika suomalaisia. Samalla tajusimme, että ne ovat lopulta melko kansainvälisiä, kertovat esiintyjät Tiia Sorjonen ja Katimari Niskala.
Musiikilla on esityksessä iso rooli. Kun kaikki ovat soittotaitoisia, tuntui luontevalta käyttää musiikkia osana kerrontaa.
− Tässä esityksessä ollaan myös hiljaa. Ja kuunnellaan hiljaisuutta, esiintyjät lisäävät.
Kielenopetuksen tuominen osaksi teatteriesitystä oli aluksi haastavaa.
− Kun tottunut puhumaan omaa nopeaa kieltään, niin oli asennoiduttava, että nyt puhun selkokieltä. Selkokieli vaikutti myös ilmaisuun. Mietitytti että, millaista siitä tulee, kun hidastaa puhettaan. Ei haluttu kuulostaa kyynisiltä. Puheessa piti pysyä oikeat sävyt, koska tarkoitus ei ole irvailla, Sorjonen sanoo.
Osallistava esitys vaatii erilaista läsnäoloa. Esiintyjillä ei ole rooleja. Roolittomuus tuo katsojat lähemmäs esiintyjää. Jokainen on näyttämöllä omana itsenään.
− Täytyy olla itse hyvällä mielellä, että voi välittää sitä, esiintyjä Karen Soinila kertoo.
Ihanat kohtaamisen hetket
Maahanmuuttajilla halu on toimia kantasuomalaisten kanssa yhdessä. Rankila-Källström toivoo, että mahdollisimman moni ymmärtäisi, että on ilo ja kunnia olla monikulttuurinen yhteisö. 100 omenapuuta –hankkeen kaltaisilla konsepteilla voitaisiin kenties pehmentää rasistiseksikin ryöpsähtelevää julkista keskustelua.
− Yhteinen tekeminen on konkreettista, yksi pieni hetki voi olla merkityksellinen ja silmiä avaava. Huomataan, että ei ole vaarallista olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, Rankila-Källström huomauttaa.
Kerttu Pyylle maahanmuuttajien kanssa työskentely on tärkeä missio.
− Kun meille tulee valtava määrä ihmisiä toiselta puolelta maapalloa, niin he saavat näkyä meidän yhteiskunnassa, kuten me muutkin ihmiset, Pyy toteaa.
Turun lyseolla Runosmäessä Valmo-luokka osallistuu esitykseen intensiivisesti. Esityksessä ramppi ei nouse korkealle. Näyttämön molemmin puolin ollaan samassa veneessä, tai paremminkin mökillä. Esiintyjien mielestä vuorovaikutuksen hetket ovat projektin suurin ilo.
− Ihan mahtavaa kun näkee, että jollakulla syttyy, että kyllä mä voin osallistua, Katimari Niskala innostuu.
− Ja kohtaamisen hetket on ihania, kun tuntee, että hei nyt me ollaan samalla aaltopituudella, Karen Sainio jatkaa.
Ainakin katsojakunta vaikuttaa tyytyväiseltä Mökkielämän ABC:hen.
− Tulkaa ensi viikolla uudelleen, Valmo-luokalta toivotetaan.
