Taideakatemian kasvatti työllistää itsensä nukeilla – valtio palkitsi hyvästä työstä

Teksti: Anniina Virtanen
Kuvat: Anu-Anette Varho

– Uskomattoman hienolta se tuntuu. Ehdokkaita on ympäri Suomea ja minut valitsee henkilö, joka ei minua tunne, nukketeatteritaiteilija Aapo Repo kertoo tuntemuksiaan palkinnon saamisesta.

Hän uskoo, että hänen oman nukketeatteritoiminnan, Nukkereaktorin vilkastuminen kahtena viimeisenä vuonna on osasyynä palkinnon myöntämiselle. Lisäksi hän oli vuosina 2014–2016 muun muassa Tanskassa nukketeatteriprojekteissa mukana. Vielä ennen sitä hän toimi Etelä-Savon lastenkulttuurin läänintaiteilijana. Omat nukketeatteriesitykset ovat täyttäneet aina niitä välejä, missä ei muita projekteja ollut.

Toinen syy palkinnon myöntämiselle lienee alan harvinaisuus. Lastenkulttuurin valtionpalkinnon on saanut laaja kirjo eri taiteen alojen ammattilaisia. Nukketeatterinjohtaja palkittiin viimeksi vuonna 1994.

Viime vuosina lasten kulttuuripalkintoja ovat saaneet useammat henkilöt tai työryhmät. Tänä vuonna Repo on ainut palkittu, ja sai itselleen yksin 30 000 euron rahapalkinnon.

Aapo Revon kipinä alaan lähti työpaikan nukketeatteriprojektista 2000-luvun alussa, jossa Repo sai olla mukana. Hän huomasi kaikki ne nukketeatterin mahdollisuudet ja hylkäsi näyttelijäksi ryhtymisen.

– Kun kuulin, että tällainen koulutus on Turussa, jätin työni teatterilla, hain kouluun ja pääsin sisään, Repo muistelee.

Repo on opiskellut vuoden puusepäksikin, mutta hän ei halunnut tehdä sängynpäätyjä koko loppuelämäänsä. Nukkejen valmistuksessa hän pääsee hyödyntämään kädentaitojaan. Nukkeja Repo on tehnyt vajaa kolmisenkymmentä. Ensimmäisen hän teki ollessaan Ruotsissa harjoittelussa.

– Opiskeluvuosina harjoittelut kannattaa hyödyntää mahdollisimman hyvin. Opin harjoittelujen aikana kaikkein eniten. Erikoistun siellä pariin nukenrakentamistekniikkaan, hän kuvailee.

Parasta nukketeatterissa on Repon mukaan yleisö, joka on pysynyt muuttumattomana ja joka on samanlainen ympäri maailmaa. Televisio, padit ja älypuhelimet eivät ole vieneet kiinnostusta nukketeatteriin, vaan lapsia kiehtovat edelleen nuket ja tarinat.

– Eivät sen ikäiset maailman hömpötyksestä perusta. Nuorimmillaan yleisöni on ollut alle yksivuotiaita vauvoja. Silloin täytyy olla koko ajan hereillä yleisön reaktioille, eikä voi mennä aivan saman kaavan mukaan kuin isommille lapsille, Repo kertoo.

Juuri se lasten loputon innostus nukketeatteria kohtaan saa Repon tekemään työtään.

Aapo Repo valmistui Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2007. Nukketeatteritaiteilijan koulutus oli tuolloin ainoa korkeakouluasteinen koulutus koko Pohjoismaissa.

– Siihen aikaan sain kaivaa monesta paikkaa, että löysin alasta mitään tietoa, Repo kertoo.

Alkunsa ammatillinen nukketeatterikoulutus sai vuonna 1991 Turun Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa, kunnes se muuttui muutaman vuoden päästä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaksi.

Nukketeatteri on ollut erillisenä hakukohteena teatteri-ilmaisun ohjaaja –koulutuksessa viimeisen kerran vuonna 2014.

Hakijamäärät olivat kuitenkin niin pieniä, että ei ollut järkevää pitää erillistä koulutusta nukketeatterille. Joka toinen vuosi aloitetulla koulutuksella oli parhaimmillaan hakijoita yli 50 ja sisään otettuja 12-16.

– Vuoden 2014 jälkeen sisäänotto on ollut teatterin kokonaisuuteen. Tällöin opetussuunnitelmaan lisättiin nukketeatteriopintoja kaikille teatteriopiskelijoille. Opiskelijoilla on edelleen mahdollista suunnata osaamistaan nukketeatteriin produktioiden, harjoittelun ja opinnäytetyön kautta, kertoo Turun AMK:n Taideakatemian koulutusjohtaja Timo Tanskanen.

30 opintopisteen laajuinen nukke- ja musiikkiteatterin erikoistumiskoulutus on alkamassa ensimmäistä kertaa Turun AMK:ssa yhteistyössä Yrkeshögskola Novian kanssa ensi vuoden keväällä.

Koulutusjohtaja Timo Tanskasen mukaan on laajemmin ymmärretty se, ettei nukketeatteritaide ole tarkoitettu yksinomaan lapsille. Arvostusta on lisännyt ymmärrys siitä, että se on vahva ilmaisumuoto monenlaisissa yhteyksissä erilaisille yleisöille.

Aapo Repo uskoo, ettei nukketeatteri taiteenalana ole kovinkaan monelle tuttu. Repon repertuaariin lukeutuvat perinteinen nukke- ja varjoteatteri, paperi- sekä objektiteatteri. Joskus tekniikoita voi myös sekoittaa tarpeiden mukaan.

– Moni saattaa ajatella että se on vain käsinukke, jolla tehdään hassuja juttuja lapsille, Repo tuumaa.

Aapo Repo haluaa kannustaa alalle tulevia olemaan rohkeita ja ottamaan koulutuksesta kaiken hyödyn irti. Työllistyminen taiteen aloilla on tunnetusti haastavaa, ja siksi taiteilijan on pystyttävä venyttämään osaamistaan. Repo kertoo toimeentulonsa olevan vaatimaton, mutta sillä tulee toimeen.

– Oman taiteilijuuden työllistymisessä on kyse siitä, että osaa venyttää omaa osaamisaluettaan myös sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Apurahat ovat iso juttu, mutta ei sekään mikään automaatio ole, ei sitä välttämättä joka vuosi saa, Repo toteaa.