Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 5.3.2020

Nukketeatteri antaa aikuiselle mahdollisuuden käsitellä hauraita kysymyksiä, joihin ei ole vastausta

Helena Markun taiteellinen opinnäytetyö käsittelee kuolemaa. Kirjallisessa työssään hän haluaa antaa nukeille uuden elämän.

Kuvat ja teksti: Milla Granlund

Kun Helena Markku aloitti vuonna 2016 papparaisensa rakentamisen, opettaja ihmetteli asiaa. Oli turhaa rakentaa nukke, jolle ei ollut näytelmää. Markku päätti tuolloin käyttää nukkea opinnäytetyössään ja keskiviikkoiltana papparaisen tarina heräsi eloon Köysiteatterin lavalla.

Marras – ennen kuin valo sammuu on Emma Jääskeläisen käsikirjoittama sanaton näytelmä, joka syntyi Markun ja Jääskeläisen yhteistyönä.

– Jo silloin, kun päätin tehdä nukesta opinnäytetyöni sanoin Emmalle, että olisi hienoa, jos tämä olisi vaikka kalastaja, Markku kertoo.

Kaksikko ryhtyi työstämään käsikirjoitusta kesäkuussa 2019. Alkuun he pohtivat, mitä teemoja näytelmä voisi käsitellä ja minkälaisia tunnelmia voisi olla.

– Pikkuhiljaa Emma lähti kirkastamaan niitä hajanaisia ajatuksiani. Meillä oli valtavasti kokouksia kesän aikana ja siitä dialogista syntyi aivan uudenlainen tarina, kuin mitä olin ajatellut näytelmän voivan olla, Markku muistelee.

Nukkeen syntyy vahva suhde

Markku toivoo, että nuket nähtäisiin lavalla useammassa roolissa kuin vain yhdessä. Hän onkin kehittänyt tekniikan, joka mahdollistaa nuken käyttämisen uudestaan. Markun opinnäytetyö käsittelee tätä tekniikkaa.

– Nukkeen syntyy sielu ja sen ottamista lavalle uuteen rooliin hieman pelätään, sillä sille on syntynyt vahva identiteetti. Haluaisin tehdä nukkeja, jotka voivat pelata erilaisia rooleja. Tekniikkani ylläpitäisi mahdollisuuksia, joilla nukkea voidaan hioa ja maalata. Silloin se olisi ekologinen ja nuken tekeminen kannattavaa, Markku kuvailee.

Markun mukaan tekijän ja nuken välisessä suhteessa on jotain samaa kuin äidin suhteessa lapseensa. Nukkea rakentaessa ja kokeillessa sen nukettamista siinä lomassa, ei nukkea näe samoin kuin silloin, kun sen liikkeistä ja eleistä vastaa joku toinen. Nuken herääminen eloon nostaa Markulle kyyneleet silmiin.

– Nukke syntyy siinä hetkessä, kun ympärillä on ihmisiä sitä kannattelemassa ja sen näkee katselemassa ympärilleen. Silloin sen tunnistaa, että tuo oma tyyppini on tuolla ja elää tuossa hetkessä, Markku kuvailee.

Nukketeatterissa Markkua kiehtoo erityisesti mahdollisuus tuoda lavalle sellaista, mikä ei muuten olisi mahdollista.

– Voimme tuoda majakan ja meren yhteen tilaan ilman, että joudumme hirveän paljon karsimaan siitä, mitä näytämme, Markku kuvailee.

Nukketeatteri on aikuisille

Markun mukaan nuket mahdollistavat hyvinkin rankkojen ja hauraiden aiheiden käsittelemisen tavalla, joka ei ihmisnäyttelijöiden kanssa onnistu. Ihmisten kohdalla katsoja ajattelee, että lavalla on näyttelijä, joka näyttelee roolin, mutta nukesta tulee osa itseä.

– Kun itse katsojana siirtää elämän nukkeen ja luo ajatukset ja katseiden tarkoitukset omassa päässään, siitä tulee osa itseä. Kun hahmoon syntyy ihmiseen verrattuna uudenlainen luottamus, päästään vaikeiden asioiden juurelle paremmin kuin ihmisnäyttelijöiden kanssa. Koen, että nuket ovat oikeita tyyppejä ratkomaan aikuisten vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.

Näytelmä ilman sanoja

Marraksen hahmot viestivät jatkuvasti keskenään, mutta katsojalle tuttuja sanoja näytelmästä ei löydy. Markun mukaan se muistuttaa tilannetta, jossa kaksi eri kieltä puhuvaa ihmistä kohtaavat ja koittavat saada jonkin asian ratkaisua.

– Kyllähän sieltä silloin löytyy todella paljon kieltä, vaikka ei olekaan yhteistä puhekieltä. Yhtäkkiä kädet alkavat viuhtoa ja antamaan ohjeita. Sama tilanne näiden nukkejen kanssa. Ne kommunikoivat meille valtavasti, mutta eivät sanoilla, Markku kertoo.

Näytelmässä on tärkeässä osassa myös live-musiikki, joka kannattelee tarinaa ja kuvaa hahmojen mielenmaisemaa.

Näytelmässä hahmot tekevät sen, missä nuket ovat ihmisiä parempia. Marraksen päähahmo on majakanvartija, jolla on takanaan raskas menneisyys, jonka hän haluaa unohtaa. Majakalle saapuva odottamaton vieras alkaa kuitenkin kaivella majakanvartijan menneisyyttä esiin. Näytelmä käsittelee kuolemaa ja sitä, mitkä asiat ihmisen on käytävä läpi, jotta voi jättää elämänsä.

– Siksi menneisyys on iso osa esitystä. On asioita, jotka majakanvartijan on käytävä läpi ja joita hän ei yksin uskaltaisi käsitellä, Markku kuvailee.

Helena Markun ohjaama MARRAS – ennen kuin valo sammuu Köysiteatterissa perjantaihin 13.3. saakka. Varaa lippusi täältä.