Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 29.4.2020

Alumni: Ihmisläheisen insinöörin Veera Hatulaisen tie työelämään on ollut myötätuulinen

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi 2018 valmistunut Veera Hatulainen päätyi tuulivoimayritys ABO Wind Oy:hyn opintojensa loppusuoralla.

Tutun oloisessa ABO Wind Oy:ssa ei ole toistaiseksi muuta turkulaista kuin projektijohtaja Veera Hatulainen. ABO Wind Oy on saksalainen tuulivoimapuistojen kehittäjä, jonka tarkoituksena on etsiä sopivia alueita, vuokrata maata, suunnitella puisto, rakentaa se alusta loppuun ja myydä sen jälkeen puisto lopulliselle omistajalle, sekä tarjota sille käyttöpalveluja matkaan.

– Minun roolini sisältää hyvin paljon viestintää. Vietän paljon aikaa ihmisten kanssa keskustellessa puhelimitse ja sähköpostitse, Hatulainen kuvaa projektijohtajan työnkuvaa.

Reitti tuulivoiman pariin alkoi Hatulaisella jo lukio-opintojen aikana, jolloin hän pohti jatko-opiskeluvaihtoehtoja. Maantiede kiinnosti ja toiseksi vaihtoehdoksi valikoitui Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikka. Alassa kiinnosti mahdollisuus torjua ilmastonmuutosta, joka oli ympäristöasioista kiinnostuneelle Hatulaiselle tärkeä arvo.

– Meillä ABO Windillä työskentelee ihmisiä todella monenlaisista taustoista. Olisin hyvin voinut lähteä opiskelemaan maantiedettä ja päätyä samoihin töihin, Hatulainen toteaa.

Veera Hatulainen tuulimyllyn edessä
Veera Hatulainen Muntilan tuulipuiston avajaisissa Uudenkaupungin Lokalahdella.

Nappiin valitut vaihto-opinnot valttikorttina työhakemuksessa

Hatulainen aloitti opintonsa 2014 ja valmistui energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi 2018. ABO Windille hän päätyi töihin projektipäälliköksi opintojensa lopussa ja sai hyväksi luettua viimeisen harjoittelunsa työssäololla. 

– Valmistuin hyvään väliin, silloin haettiin todella paljon insinöörejä töihin. Olin juuri lopettelemassa tuulivoimaan ja projektinhallintaan kytkeytynyttä vaihtovuotta Hollannin HAN korkeakoulussa Arnhemissa, joten työhakemuksessa oli helppo viitata siihen, Hatulainen kertoo.

Vaihto-opintoihin kuului kolmenkymmenen opintopisteen verran tuulivoimaprojektien hallintaa. Opinnot keskittyivät kuitenkin paljon tekniseen ja taloudelliseen puoleen Hatulaisen roolin nykyisin ollessa ihmisläheinen. Paljon oppeja tuli myös ammattikorkeakoulun projektiopinnoista, vaikka hyppy lukiosta itseohjautuvaan opiskelutapaan oli Hatulaisen sanoin kulttuurishokki.

– Voisin kuitenkin sanoa, että projektiopinnot ovat vauhdittaneet työuraani hyvin. Sieltä oppi rohkeutta tarttua toimeen sekä kärsivällisyyttä projektin draaman kaareen suhtautumiseen. Joskus hommat etenevät älytöntä vauhtia, toisaalta joskus taas tulee erilaisia sattumuksia matkalle. Yhdessä pitää työskennellä hyvää lopputulosta kohti.

Hatulainen sai oppeja myös harjoitteluista Turun ammattikorkeakoulun sisäympäristön tutkimusryhmälle, jossa hän teki katumelumittauksia sekä silloisen resurssitehokkaan liiketoiminnan tutkimusryhmälle, jossa hän teki enemmän kiertotalouteen ja jätehuoltoon liittyviä projekteja. Opinnäytetyönsä Hatulainen teki Meriauralle laivojen kierrätyksestä.

– Ei sillä ole niin väliä, onko se reitti työelämään lopulta niin looginen, Hatulainen toteaa.

Joustavuus, innostavuus ja vaikutusmahdollisuudet

Nykyisille ja tuleville opiskelijoille Hatulainen laittaa terveisiä, että kannattaa kokeilla rohkeasti ja etsiä omaa juttuaan. Myös tutkimusryhmien harjoittelut kannattaa hyödyntää.

Tuulivoima-alalla tuulee Suomessa tällä hetkellä lujaa, ja se kehittyy hyvin. Hatulainen tyrmää vanhentuneen käsitteen tuulivoiman tehottomuudesta ja kertoo tuulivoiman olevan todella kilpailukykyistä ja tulevan helpottamaan tarvetta uusiutuvan energian tuotannolle yllättävän nopeasti ja yllättävän paljon.

Omaa osaamistaan Hatulainen pääsee nykyisessä työssään haastamaan sopivasti, välillä esimerkiksi yleisötilaisuuksissa esitettyihin kiperiin kysymyksiin vastatessa. Kymmenen vuoden tavoitteena on lukea maisterin paperit, mutta muuten Hatulainen uskoo tuulivoima-alan nopeasti kehittyvänä tarjoavan tarpeeksi haasteita. 

– Koen, että energia- ja ympäristötekniikan koulutustausta on todella joustava ja lisäksi pystyn innostumaan monista asioista. Työ tuntuu omalta, kunhan ympärillä on innostavia ihmisiä ja voi vaikuttaa jollain tapaa ympäristön hyväksi.

Teksti: Heta Laiho
Kuva: Veera Hatulaisen kotialbumi