”Seis!” – Vapaan taiteen tilat puhuttivat Forum-teatterissa

Teksti ja kuvat: Milla Granlund

Forum-teatteri on yhteiskunnallisen keskustelun muoto, jonka avulla voidaan käsitellä vaikeitakin yhteisöä kahtia jakavia aiheita. Forum-teatterin tekijöillä ei ole valmiita vastauksia, vaan tavoitteena on olla sorrettujen puolella ja tukea keskusteluyhteyttä. Kyseessä on osallistavan teatterin muoto, jossa yleisöllä on suuri rooli näytelmän rakentamisessa.

Linnankadulla Demo-salissa sateisena tiistai-iltapäivänä nähdyn esityksen asetelma oli yhtä arkinen, kuin esityksen ajankohtakin. Tapahtumat oli rakennettu aidon tilanteen päälle, mutta suoria yhteyksiä oikeisiin ihmisiin ei esityksessä ollut. Ensimmäistä vuotta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevien joukosta noussut aihe vapaan taiteen tiloista tarkentui lauseeseen vapaan kentän taiteilijoiden marginalisointi. Marginalisointi tarkoittaa yhteisön tarpeiden vähättelemistä toistuvasti ja eri yhteyksissä.

Jokerit Saara Isola ja Antti Ainola avasivat esityksen taustoja yleisölle.

Kohtauksen alkuasetelmassa Olavi-teatterin johtaja Mirja Pihlaja (Riina Piekkala) ohjaa harjoituksia, kun vuokranantaja Tarja Fagerlund (Riikka Voutilainen) liihottaa yllättäen paikalle. Kiinteistöön on tiedossa pintaremontti, joka alkaa kuukauden päästä. Vuokranantaja kertoo lähettäneensä remontista ja vierailustaan tiedon aamulla. Esityksessä nähdään lisäksi kohtaus, jossa vuokranantaja saapuu vanhoja rakennuksia rakastavan Sepon (Salla Honkanen) kanssa mittaamaan tiloja ja suunnittelemaan pintaremonttia uuden ravintolan tarpeita ajatellen. Kuten edellinenkin vierailu, myös käynti yhdessä Sepon kanssa on vuokralaiselle yllätys.

Vuokranantaja toi Sepon mittailemaan teatterin tiloja ja suunnittelemaan pintaremonttia.

Tilanteesta hermostuneena Mirja Pihlaja hakee apua kaupunginvirastosta, jossa vastassa on kyllästyneen oloinen virkailija (Hilda-Justiina Airola) ja byrokratian kiemuroita. Netissä täytettävä selvityslomake puuttuu ja seuraava vapaa aika olisi viiden kuukauden päästä. Lopulta virkailija suostuu selvittämään asiaa ylemmän kollegansa (Rita Löytty) kanssa. Suljetun oven takana virkailijat puhuvat hermostuneesta taiteilijasta ylimieliseen tapaan. Teatterin johtajaa ei voida auttaa, sillä hän ei ole osannut toimia kaupungin protokollan mukaisesti, kyse on tavallisesta kiinteistökaupasta eikä asiaan reagoitu ajoissa. Huoli oman ja kollegoiden toimeentulosta kuitataan tyypillistä taiteilijaa -toteamuksella.

Teatterin johtaja Mirja Pihlaja haki apua tilaongelmaan kaupunginvirastosta.

Alle puoli tuntia kestävän humoristisen esityksen jälkeen voisi lähteä kotiin iloisella mielellä ja jatkaa keskustelua taiteilijoiden ahdingosta kahvipöydässä. Forum-teatterissa kotiinlähdön sijaan kuitenkin keskustellaan yhdessä katsojien kanssa siitä, mitä lavalla on juuri nähty. Jokerit Antti Ainola ja Saara Isola luotsaavat keskustelua, jossa itsestäänkin selviltä tuntuvat ajatukset sanotaan ääneen. Vapaan taiteen kentän ja kaupungin edustajista sekä opiskelijoista koostuva yleisö näki lavalla arvomaailmojen ja taidekäsitysten yhteen törmäämistä, keskusteluyhteyden puuttumisen sekä sen, kuinka taiteilijan työtä ei nähdä työnä. Samat teemat toistuivat jokaisessa kohtauksessa.

Yleisö ei vaatinut muutosta vain vuokranantajan ja virkamiesten toimintaan, vaan myös teatterin johtajalla koettiin olevan vastuu omien oikeuksiensa tuntemisesta. Mirja Pihlajan tavoitteena oli yleisön tulkinnan mukaan tulla kuulluksi ja turvata työ ja toimeentulo itselleen ja kollegoilleen. Hän halusi löytää konkreettisen ratkaisun tilanteeseen. Näiden tavoitteiden toteutumisen esti toisaalta vuokranantajan toiminta ja byrokratian hitaus, mutta myös hänen oma tietämättömyytensä.

Keskustelun jälkeen sama esitys nähtiin uudestaan. Nyt yleisöllä oli mahdollisuus puuttua esityksen tapahtumiin huutamalla seis ja astumalla itse lavalle. Tavoitteena oli muuttaa tapahtumia muuttamalla päähenkilön toimintaa.

Ensimmäisen kerran esitys keskeytyy, kun vuokranantaja marssii teatterin tiloihin ja ilmoittaa tulevasta remontista. Mirjan halutaan ottavan tilanteen haltuunsa ensi askelista alkaen. Yleisöstä ehdotetaan, että Mirja voisi pyytää vuokranantajaa poistumaan ja sopia tämän kanssa tapaamisen myöhemmäksi. Muutos toteutetaan lavalla ja taas keskustellaan. Mikä tilanteessa muuttui? Valta siirtyi päähenkilölle, katsomosta todetaan.

Seuraavan kerran tapahtumien kulkuun puututaan, kun vanhoja rakennuksia rakastava Seppo on yhdessä vuokranantajan kanssa mittailemassa tiloja. Mirja laitetaan tukeutumaan lakiin. Nyt hän tuntee vuokralaisen oikeudet. Muutos aiheutti yleisön mielestä vuokranantajan ylimielisyyden karisemisen. Katsomossa pohditaan, että tietynlaiseen toimintatapaan tottunut vuokranantaja ei välttämättä ymmärrä toimivansa vasten lain kirjainta. Myös yhteisöjen tulee olla perillä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, yleisössä todetaan.

Tärkeä osa Forum-teatteria on avoin keskustelu käsiteltävästä aiheesta. Jokerit luotsaavat keskustelua antamatta valmiita vastauksia.

Mirja Pihlajan vierailu virastotalolla synnyttää kenties eniten keskustelua. Byrokratian jähmeät rattaat eivät vastaa pikaista ratkaisua ongelmaan hakevan taiteilijan tarpeita. Toisaalta pohditaan sitä, kuinka Mirja Pihlajan olemus vaikuttaa hänen saamaansa palveluun. Pihlaja esittää asiansa hermostuneesti eikä hän ole valmistautunut tilanteeseen. Yleisö haluaa hänen olevan jämpti ja esittävän asiansa määrätietoisesti. Yleisössä nostetaan lisäksi esille Mirja Pihlajan mahdollisuus vedota kaupungin strategiaan ja kulttuuri-imagoon. Myös toimittajien uskotaan kiinnostuvan aiheesta. Lavalla nähdään kaksi vaihtoehtoista tilannetta, joissa Mirja Pihlaja on valmistautunut ja vaatii itselleen tilaisuuden tulla kuulluksi. Kuten yleisöstä summataan, röyhkeitä palvellaan.

Valmistautunut Mirja Pihlaja saa yleisön mielestä aikaan keskusteluyhteyden virkahenkilöiden kanssa. Julkisuudessa asiat muuttuvat helposti mustavalkoisiksi, kun taas kasvokkain keskusteltaessa on mahdollista löytää yhteinen sävel.

Keskustelun jälkeen katsojat pääsevät lavalle kokeilemaan, kuinka päähenkilö voisi muuttaa toimintaansa.

Tilojen puute on osallistujien näkemyksen mukaan osa isompaa ongelmaa, kun taiteilijat joutuvat yhä uudestaan perustelemaan omaa ammattiaan. Puheenvuoroista kuulee, kuinka arkista taiteilijoille on oman ammatin arvostuksen puute. Taiteen positiivinen vaikutus hyvinvointiin on kuitenkin todettu tutkimuksissa ja taiteen keinoin on mahdollista nostaa keskusteluun kipeitä aiheita.

Ajankohtainen esimerkki tästä on Turun kaupunginteatterin näytelmä Rakkaani Conan Barbaari, jossa käsitellään koulukiusaamista, ulkopuolisuutta ja turvattomuutta. Taiteen ei kuitenkaan tule näkyä vain isoilla lavoilla kalliin lipun maksaneille, vaan eri kokoisille toimijoille on tarvetta. Esityksessä vuokranantaja Tarja ja vanhoja rakennuksia rakastava Seppo pitävät arvossa ”Tsehovin” Saatana saapuu Moskovaan -näytelmää. He eivät lainkaan ymmärrä, miksi pieni teatteri haluaa tehdä tästä oman versionsa pienelle katsomolle edullisella lippuhinnalla.

Paikalle saapuneet Turun kaupungin edustajat Riitta Birkstedt sekä Timo Hintsanen nauttivat esityksestä. Kaupunkikehitysryhmän hankejohtaja Birkstedt totesi ensimmäisenä kommenttinaan, että esitys nauratti, mutta siinä esitetty kaupungin asiakaspalveluhenkisyys jopa itketti.

– Kun kyseessä on teatteri ja yksityinen vuokranantaja, on tilanne kuitenkin vaikea, vaikka tahtoa auttaa olisi, Birkstedt totesi.

Hän toivoo, että taiteilijoille ja kaupungin edustajille olisi yhteinen foorumi, jossa keskustelua voisi käydä.

Kaupunkisuunnittelujohtaja Hintsanen nautti lahjakkaasta näyttelemisestä ja totesi esityksen herättäneen paljon ajatuksia kaupungin roolista.

– Aina löytyy auttamishaluisia ihmisiä, mutta on pirullisen kurjaa, jos pitää itse tietää, että mitä pitää tietää, hän summasi.

Esimerkkinä auttamishalusta Hintsanen nosti esille Taideakatemian tilat. Pitkään tyhjillään ja vaihtelevassa käytössä ollut Köysitehdas remontoitiin aikanaan ja nyt Linnankadun taidekampuksella on Turun AMK:n kulttuurialan koulutuksista kaikki muut paitsi media-ala, jonka tilat löytyvät Kupittaalta.

Esitys muutti etenkin työryhmän käsitystä siitä, kuinka ratkaisuja tilaongelmiin voisi lähteä etsimään. Kahvipöytäkeskustelujen sijasta voi olla yhteydessä kaupungin edustajiin ja pyrkiä ratkaisuun yhteistyössä.

– Kun on monta päätä yhdessä, löytyy enemmän ratkaisuja. Tämä esitys on karrikoitua, mutta asioiden takana on aina ihmisiä, totesi vuokranantajaa esittänyt Voutilainen.

Lehtori Marja Susi totesi, että nyt pienessä Demo-tilassa nähty esitys olisi hienoa järjestää isommassa skaalassa. Kaupungin ja vapaan kentän edustajien tuominen yhteisen taide-elämyksen ääreen sateisena iltapäivänä herättikin paljon keskustelua ja Forum-teatterille on selkeästi paikkansa.