Animaattorit juhlivat Turussa
Miksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta tulee hyviä animaattoreita? - No tyhjentävää vastausta tuohon ei voi antaa, naurahtaa Taideakatemian animaation lehtori Eija Saarinen.
Teksti Antti Sevänen, kuvat Hannele Yli-Viitala
- Varmasti ainakin innostuneet ja motivoituneet opiskelijat ovat yksi syy. Kai myös meidän opettajamme ovat asiansa osaavia henkilöitä, jotka ovat valmiita kehittämään omaa osaamistaan.
20 vuotta sitten silloisessa Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa perustetulla animaation linjalla on ollut alusta saakka taitavia opettajia. Yksi heistä oli Priit Pärn, joka vaati opiskelijoilta sitoutumista, mutta myös antoi opetuksellisesti paljon.
- Hän toi opetukseen sisällöllisen ajattelun, jota käytämme edelleen opetuksessamme. Eli mietimme tarkkaan mitä animaatio on ja millaista sen sisältö pitäisi olla, Saarinen selventää.
Logomossa 30.-31.10 järjestetty Turku Animation Seminar juhli suomalaisen animaation satavuotisen taipaleen lisäksi 20 vuotta täyttävää Taideakatemian animaation koulutuksen linjaa.
Sun In Eye Productionsin perustaja, tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Metsämarja Aittokoski työskentelee Pikkuli-tuotannossa useiden Taideakatemiasta valmistuneiden animaattoreiden kanssa.
- Animaation koulutus on hyvää Turussa, koska sen eteen on tehty paljon töitä. Se on perinpohjaista, ja muiden animaattoreiden onnistumiset tuovat kunnianhimoa. Kuitenkin, jotta taso säilyy hyvänä, niin sen eteen pitää jatkossakin tehdä vähintään yhtä paljon töitä, Aittokoski sanoo.
Menestyäkseen animaation tekijällä täytyy olla neljä asiaa kunnossa: koulutus, teknologia ja innovaatiokyky sekä periksiantamattomuus. Kaksi ensimmäistä Turun Taideakatemia on järjestänyt animaation opiskelijoilleen jo kahden vuosikymmenen ajan, viimeinen ominaisuus on yleensä opiskelijoilla luonnostaan.
Seminaarissa esillä myös pohjoismaista osaamista
Teksti Hannele Yli-Viitala
Animaatioseminaarin ensimmäisenä päivänä norjalainen Rasmus Sivertsen Qvisten Animation -yhtiöstä kertoi seminaariyleisölle siitä, miten vanhalla tekniikalla tehdyn, rakastetun lastenelokuvan voi tuoda nykypäivään.
Norjalainen satuhahmot Solan ja Ludvig on kuvattu ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. Koska tekijänoikeudet kuuluvat toiselle yhtiölle, piti Sivertsenin kollegoidensa kanssa tehdä oma versio tarinasta. Elokuva valmistui vuonna 2013.
- Se on rakastettu elokuva vuodelta 1975. Meidän täytyi pitää huoli, että uudessa säilyisi sama charmi kuin alkuperäisessä.
Solan ja Ludvig luotiin nukkeanimaationa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Sivertsen käytti nukkeanimaatiota. Teos kuvattiin Norjassa, mutta nuket ja rekvisiitat tehtiin Hollannissa sekä Englannissa.
- Yhden oton valmisteluun menee yksi päivä, eikä kameranliikkeitä voi tehdä, silloin se kestäisi vielä kauemmin.
Qvisten Animation on tehnyt myös Norjassa suuren suosion saaneita nettisarjoja, joissa naureskellaan päivän politiikalle ja julkkiksille. Naureskelun kohteeksi on joutunut niin Julian Assange kuin Norjan ja muiden maiden kuninkaalliset.
Lapsi ei välitä kuka on elokuvan tehnyt
Toinen pohjoismainen animaation mestari on Sarita Christensen. Hän on toimitusjohtajana Copenhagen Bombay –yrityksessä.
Yritys on tuottanut jo 70 animaatiota, työllistää vakituisesti 12 työntekijää ja kymmeniä freelancereita niin Tanskassa kuin Ruotsissakin. Pienen pohjoismaisen yhtiön on kuitenkin vaikea kilpailla Hollywood-tuotantojen kanssa.
- Hollywoodissa animaatio voidaan levittää hetkessä ympäri maailman. Lapset eivät kuitenkaan välitä, kuka on elokuvan tehnyt. Tärkeintä on, että he pitävät tarinasta ja animaatioista.
Vahvat tarinat ovat tuoneet yhtiölle menestyksen. Christensen hakee aina särmikkäitä ja uniikkeja tarinoita.
- Tarinat eivät hyppää kaapista valmiina, vaan pitää seurata ideaa. Välillä pitää päästää irti ja työstää tarinaa luonnoksesta uusiksi, jotta se löytää oman kohderyhmänsä. Siten saa rahoituksen.
Uniikki tarinakin saattaa ohjata harhaan. Copenhagen Bombay tuotti lastenelokuvan, jossa käsiteltiin kuolemaa. Christensen oli silloin ja on edelleenkin sitä mieltä, että lapsille pitää voida kertoa raskaitakin tarinoita.
- Ensimmäinen kommentti, jonka ostajalta saimme, oli että se on liian raskas ja surullinen. Tarinassa pitää olla huumoria ja iloa, vaikka aihe olisi surullinen.
- Elokuva ei saanut kovin hyvää vastaanottoa Tanskassa ja Ruotsissa, mutta nyt se on myyty jo 30:een maahan. Se on tuskin menestys niissäkään maissa.
Christensen muistuttaa, että virheiden kautta oppii, eikä oppiminen lopu koskaan.
- Älä valehtele ostajalle. Ole varovainen isojen aiheiden kanssa. Ostajien pitää katsoa pilottijaksot ja keskustella niistä. Koskaan ei voi olla valmis, mutta työskentele aina ammattimaisesti, Christensen huomauttaa.
