Tahattomasti kantaa ottava
Valokuvataiteilija Iiu Susiraja tekee ”luomutaidetta”, luottaa sattumaan eikä välitä muiden mielipiteistä. Hänen teoksissaan nähdään yhteiskunnallisia kannanottoja, vaikka niissä ei sellaisia ole.
Teksti: Jesse Mäntysalo
Kuva: Rajaus Iiu Susirajan teoksesta Metafora kosketukselle 3
Luuta rintojen alla. Muovipussit teipattuina polviin. Nakit kiinnitetty kumilenkeillä keskisormiin. Ja paljon muuta erikoista. Turkulainen valokuvataiteilija Iiu Susiraja tunnetaan persoonallisista omakuvistaan, joissa hän esiintyy arkisten esineiden tai elintarvikkeiden kanssa. Teokset ovat saaneet jopa maailmanlaajuista huomiota ja omakuvia on ollut esillä muun muassa Kiasmassa, Suomen valokuvataiteen museossa ja Helsingin taidemuseossa. Susiraja haluaisi silti tulla muistetuksi muustakin.
- Teen erittäin paljon kuvia, joissa en ole itse mukana. Toivoisin, että asetelmakuvanikin saisivat huomiota. Ne ovat minulle itse asiassa enemmän omakuvia kuin varsinaiset omakuvat. Mielestäni ne paljastavat paljon enemmän, Susiraja pohtii.
Hän ymmärtää kuitenkin, miksi omalaatuiset ja jopa provosoivat omakuvat ovat vieneet suurimman huomion; ihminen kuvassa kiehtoo katsojaa aina.
Susiraja on niiden 15 valokuvaajan joukossa, joista valitaan vuoden 2016 Fotofinlandia-voittaja. Susiraja on kisassa mukana kolmella asetelmakuvallaan. Taiteilijan mukaan ehdokkuus on osoitus siitä, että hänen työnsä otetaan vakavasti.
- Olisi iso juttu voittaa nimenomaan asetelmakuvilla. Se olisi minulle erityisen tärkeää. Toisaalta olen saanut jo niin paljon lyhyessä ajassa, että soisin kyllä arvostusta jaettavan muillekin taiteilijoille.
Kunnian lisäksi kilpailun voittajalle on luvassa 20 000 euron rahapalkinto.
- Kyllä rahakin tulisi tarpeeseen. Ainahan päällimmäisenä on mielessä, millä kustannan seuraavat näyttelyt. Apurahoja en ole hirveästi saanut.
”Luotan sattumaan”
Susiraja tekee taidettaan täysin ”oman pään mukaan”. Hän pyrkii olemaan välittämättä ihmisten mielipiteistä.
- En lue mitä minusta puhutaan netissä. Sillä tavalla saan tehdä taidettani rauhassa ilman, että muiden mielipiteet vaikuttavat minuun. Minulla ei ole assistenttia, enkä ole minkään gallerian listoilla, joten kukaan ei ole kertomassa miten pitäisi toimia. Päätöksetkin teen pitkälti tunnepohjalta.
Monesti teoksetkin saattavat syntyä tunnepohjalta, joskus ne ovat tosin hyvinkin harkittuja. Susiraja saattaa pohtia etukäteen, mitä tavaroita hän kuvaa varten tarvitsee, mutta itse lopputulos on usein improvisoitu.
- Alkuperäinen ajatus ja lopputulos eivät koskaan vastaa toisiaan, joskus ne ovat hyvin kaukana toisistaan. En silti ole oikeastaan koskaan pettynyt lopputulokseen. Luotan sattumaan.
Susiraja kuvaa teoksiaan ”luomutaiteeksi”; hän ei käytä lamppuja tai heijasteita, vaan kaikki kuvat syntyvät luonnonvalossa.
Ensimmäisen omakuvansa hän kuvasi heinäkuussa 2007 upouudella kamerallaan kotinsa kylpyhuoneessa. Niillä kuvilla Susiraja haki opiskelemaan Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaan. Ensimmäisissä kuvissa ei Susirajan mukaan ollut tippaakaan huumoria – sen hän löysi vasta myöhemmin Taideakatemiassa.
Mutta mistä syystä Susiraja päätti kuvata itseään?
- Taiteeni lähtee minun omista tunteistani. Ajattelin, etten voi laittaa ketään toista esittämään omia tunteitani - enkä tohtisikaan laittaa. Itsensä kuvaaminen on helppoa myös siksi, että olen aina käytettävissä.
Taideakatemia oli käänteentekevä kokemus
Taideakatemiassa Susiraja opiskeli 2008-2012. Hän kertoo opiskeluvuosien olleen hyvin ratkaisevia taiteellisen uransa kannalta.
- Opettajat usuttivat minua tekemään omakuvia, sain lisää rohkeutta ja varmuutta. Aloin sietää näkemääni ja kuviini alkoi tulla myös huumoria, taiteilija toteaa.
- Kun sain kuvataiteilijan paperit, yksi haaveeni toteutui. Niiltä vuosilta on todella hyvät muistot.
Hänen suunnitelmissaan ei ole ainakaan vielä viedä taidettaan eri suuntaan.
- Taide muuttuu omalla painollaan jos on muuttuakseen. Monet taiteilijat saattavat tehdä samaa juttua 30 vuotta.
Susirajaa hieman huvittaa, että monet näkevät hänen teoksissaan yhteiskunnallisia tai poliittisia kannanottoja.
- En tee sellaista tietoisesti. Taiteeni lähtökohta on rakkaus. On kuitenkin hienoa, jos ihmiset näkevät kuvissani eri tasoja. Se ei haittaa minua ollenkaan, Susiraja naurahtaa.