Oopperaan verkkarit jalassa
Kun ooppera ja tosi-tv yhdistetään, ei voi syntyä kuin parodia. Viettelysten saari - L'isola disabitata oopperan nykyaikaistettu versio rikkoo ennakkoluuloja. Lavalla tullaan näkemään ”aikamoista sekoilua”, ilmaisun positiivisessa merkityksessä.
Teksi: Meeri Männikkö
Ooppera ottaa kantaa nykypäivän ohjelmatarjontaan parodian keinoin. Joseph Haydnin 1779-luvulla ensi-iltansa saanut alkuperäisteos kertoo muun muassa rakkaudesta, mustasukkaisuudesta ja viettelyksestä. Samojen teemojen ympärillä pyöritään myös Oopperakammarin, Turun AMK:n ja Turun konservatorion yhteistyönä tuottamassa tosi-tv-oopperassa.
”Viettelysten saari -ohjelmaformaatti on toiminut inspiraation lähteenä ja sieltä on haettu vaikutteita. Paljon vaikutteita on kuitenkin haettu myös muista tosi-tv ohjelmista”, kertoo esitystä ohjaava Mikko Rantanen.
Tosi-tv:n ja oopperan yhdistäminen on tuore näkökulma ja Rantasen mukaan näin ei ole tehty koskaan. Nykyaikaisempaa otetta on tavoiteltu myös tekstittämällä italiankielinen alkuperäismuoto suomeksi nykyslangilla. Vaikka tuoretta näkökulmaa ja uutta ilmettä on haettu rohkeasti, tukee Haydnin alkuperäisteos hyvin nykyaikaistettua versiotaan.
”Haydnin musiikki toimii istutettuna tosi-tv hahmoihin mielettömän hyvin, koska musiikki on omalla tavallaan naiivia ja vähän teennäistä”, sanoo Rantanen.
Esitykseen voi saapua vaikka verkkarit jalassa
Tässä esityksessä ei ole kellään pipo tiukalla. Tosi-tv-ooppera pyrkii rikkomaan vanhoja oopperaan liitettyjä ennakkoluuloja huumorin ja nykyaikaistetun ilmeen keinoin. Katsomoon haastetaan sellaistakin yleisöä, jota oopperan seuraaminen ei yleensä kiinnosta.
”Toivoisin, että tätä esitystä tulisivat katsomaan sellaiset ihmiset joilla on jonkinlainen ennakkoluulo esimerkiksi oopperan seuraamista kohtaan. Tässä on paljon huumoria ja paljon asioita, jotka koskettavat nykypäivän ihmistä iästä riippumatta”, sanoo Rantanen.
Vaikka ooppera on hauska ja humoristinen, sisältää se Rantasen mukaan myös paljon oikeita tunteita. Ennen kaikkea lavalla tullaan näkemään kuitenkin vauhdikasta menoa, ”aikamoista sekoilua” ja rantabileet. Opiskelijavoimin tuotetun esityksen toivotaan tavoittavan myös nuoremmat katsojat.
”Eritoten toivoisin että nuorta jengiä saapuisi paikalle, koska tässä on ihan törkeän mehevää meininkiä”, kertoo Rantanen.
Samoilla linjoilla on Taideakatemiassa opiskeleva Anna Tuominen, joka näyttelee oopperassa ”vähän bimboa” Silviaa. Tuomisen mukaan esitys on helposti lähestyttävä niin pituutensa kuin nykyaikaistetun muotonsakin puolesta. Hän kannustaa myös niitä, jotka eivät ole ennen oopperaan uskaltautuneet saapumaan paikalle, sillä tämän esityksen katsomossa voi unohtaa turhat suorituspaineet.
”Tätä voi tulla katsomaan vaikka verkkarit jalassa”, Tuominen naurahtaa.
Harvinainen tilaisuus jopa alan opiskelijoille
Esityksen tuotannossa halutaan keskittyä itse lopputuloksen lisäksi myös opiskelijoiden oppimisprosessiin. Tavoitteena on, että opiskelijat oppisivat tekemisen kautta mahdollisimman paljon lavatyöskentelystä ja oopperan ammattimaisesta tuottamisesta.
”Hirveästi tämä on ainakin opettanut siitä, miten oopperaa tehdään niin, että se on nimenomaan viimeisteltyä”, sanoo Tuominen.
Tuomisen mukaan kaikki opiskelijat ovat pelanneet hyvin yhteen ja olleet motivoituneita alusta lähtien. Oopperan tuottamiseen osalliseksi pääseminen on opiskelijalle harvinainen tilaisuus. Hänestä onkin hienoa että kaikkia kiinnostaa yhtä paljon ”tietynlainen oopperaan liittyvä hulluttelu”.
”Aika vähän pääsee Suomessa opiskelijana ylipäätään tekemään oopperaa, vaikka opiskelisikin alaa”, kertoo Tuominen.