Sivu päivitetty 20.2.2018

Kansainvälinen monitaituri löysi paikan itsensä toteuttamiseen – ”Olen saanut Taideakatemiasta mahtavaa tukea”

Linnankadun tanssisalin laidalla on erä erilaisia lyömäsoittimia: rumpusetti, bongorummut erilaisine lautasineen sekä marimba. Turun AMK:n Taideakatemian musiikin lehtori David Yoken asettuu peräjälkeen kaikkien soittimien taakse ja improvisoi menemään kuin vanha tekijä.

Teksti ja kuvat: Tiina Rastiola ja Kirsi Lätti

– Soitin nuorena paljon rockia ja jazzia. Esiinnyin myös New Yorkissa ikonisella CBGB-rock-klubilla, jossa yhtyeet kuten Talking Heads ja Blondie tekivät ensiesiintymisensä, lyömäsoittimiin erikoistunut Yoken muistelee.

New Yorkin lähiössä kasvanut Yoken opiskeli Washington DC:n yliopistossa esiintyvä muusikko –linjalla ja teki jo tällöin tiiviisti työtä tanssin ja koreografien parissa. 21-vuotiaana hän kiersi muusikkona ympäri maailmaa tanssiseurueen kanssa. Yoken tapasi myöhemmin tulevan Tarja-vaimonsa New Yorkissa ja Suomeen ja Sibelius-Akatemiaan tie vei vuonna 1983. Matka jatkui vielä takaisin Yhdysvaltoihin jatko-opintoihin sekä Moskovaan ja Tukholmaan ennen kuin hän rantautui Turkuun vaimonsa työpaikan mukana vuonna 1993.

– Minulla oli virka Tukholmassa ja matkustin Suomen ja Ruotsin väliä vielä 2,5 vuotta. Eräänä sunnuntaisena lähtöpäivänäni 3-vuotias tyttäreni kysyi, oliko minun pakko lähteä. Seuraavana päivänä lopetin työt Ruotsissa ja jäin pysyväsi Suomeen.

Yokenin vastuulla Taideakatemiassa on musiikin opettaminen tanssijoille. Musiikinopetus sisältää erilaisten musiikkilajien kuuntelemista, rakenteiden ymmärtämistä sekä soittamista. Kaikki tanssijat siis soittavat myös lyömäsoittimia. Tavoitteena ei ole hallita edellä mainittuja asioita täydellisesti, vaan ne ovat apuvälineitä rytmin sisäistämiseksi kehollisesti.

– Jos he saavat rummusta aikaan kauniin äänen vain yhdellä kosketuksella ja osaavat olla äänen kanssa vuorovaikutuksessa, olen onnistunut opettamaan heille jotakin, opettaja kertoo.

Taide vaikuttamisen viestikapulana

Tanssijoiden opetuksen lisäksi Yoken on vahvasti mukana kansainvälisten projektien kehitystyössä. Vuonna 2010–2013 hän oli mukana ideoimassa ja koordinoimassa MIMO-hanketta , jonka tavoitteena oli parantaa riskiryhmissä olevien nuorten elämää taiteen keinoin. Hankkeen päättyessä Yoken ja tanssinopettajakoulutuksesta vastaava Heidi Alppirinne alkoivat ideoida seuraavaa projektia. Kun he kävivät läpi erilaisia EU-hankkeita, joka ikisessä oli jonkinlainen lausunto ympäristövaikutuksista. Kipinä syttyi.

– Jos emme pidä huolta siitä, että nuoret ovat tietoisia ympäristöasioista, meillä ei ole tulevaisuudessa nuoria, joista pitää huolta, Yoken toteaa.

Koska MIMO-hanke oli osoittanut taiteen vahvan vaikutuksen nuoriin, uudessa Green Actions-hankkeessa haluttiin myös tehdä yhteistyötä nuorten kanssa. Tanssin keinoin tapahtuvaa ympäristöopetusta järjestettiin Pääskyvuoren koulun 1­–3-luokkalaisille vuonna 2015. Myöhemmin hankkeen nimissä on opetettu myös mediataitoja ivalolaisille lukiolaisille etäyhteydellä. Yoken iloitsee, että Taideakatemia on vahvasti mukana yhteisöjen toiminnassa, eikä sulkeudu taiteiden eristämään kuplaan.

– Ympäristömuutokset tapahtuvat hitaasti, joten niitä voi olla haasteellista ymmärtää. Taiteen avulla muutokset voidaan tuoda ihmisten välittömään läheisyyteen.

Yokenin mielestä on tärkeää, että projektin molemmat osapuolet saavat uusia taitoja: kun nuoret oppivat ympäristöstä, heitä opettavat taiteenopiskelijat oppivat sosiaalisia taitoja ja kuinka kohdata ihmisiä. Tämä antaa heille uusia ja monipuolisia eväitä työllistyä tulevaisuudessa, jossa ympäristöasiat ovat entistä isommin tapetilla.

– Toivon, että Green Actions –hankkeen kanssa käy samoin kuin MIMO:n. Vaikka projekti ja sen rahoitus päättyivät, osa opiskelijoista jatkaa yhä aktiivisesti nuorten kanssa työskentelyä taiteen keinoin.

Verkostoitumisen virtuoosi

Turun ammattikorkeakoulu allekirjoitti syksyllä sopimuksen Fulbright Suomi –säätiön kanssa, mikä mahdollistaa asiantuntijavaihdon Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Säätiön hallituksessa istuva Yoken oli aktiivisesti mukana yhteistyön rakentamisessa. Verkostoitumisen voisi siis sanoa olevan yksi hänen vahvuuksistaan. 

Yoken nauttii uusien ihmisten tapaamisesta, vieraiden tilanteiden keskelle ajautumisesta ja muiden kommunikoinnin sivusta seuraamisesta. Yoken neuvookin verkostoja luotaessa valitsemaan kumppaninsa huolella ja olemaan vilpitön, nöyrä ja diplomaattinen. Hänen mukaansa ensimmäinen askel verkostoitumisessa on yksinkertainen, mutta tärkeä. 

– Vastaa sähköpostiin välittömästi. Ja jos et ehdi heti paneutua siihen, vastaa: "kiitos viestistäsi, palaan pian asiaan", Yoken opastaa ja jatkaa:

­– Sähköposti on siitä valitettava media, että sanomasi voidaan helposti tulkita väärin. Kommunikoinnissa täytyy olla hyvin varovainen etenkin kulttuurisidonnaisissa asioissa. Esimerkiksi Skandinavian ajatellaan usein olevan yhtä ja samaa, vaikka todellisuudessa maamme ovat hyvin erilaisia, hän toteaa.

Yoken on kiitollinen työpaikastaan Taideakatemiassa, sillä hän kokee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja ideoitaan.

– Monissa muissa työpaikoissa ideat olisi luultavasti kuitattu niin, että ne ovat työnkuvan ulkopuolella. Olen saanut mahtavaa tukea, hän kiittää työyhteisöään.