Koulunsa keskeyttäneestä vuoden 2020 harmonikkataiteilijaksi

Teksti: Milla Granlund

Artikkelikuva: Stowe Tango Music Festival / Pirttilahti Tango Experience: Tiina Pirttilahti

Sami Pirttilahti aloitti haitarin soiton kouluikäisenä. Yksityisoppilaasta musiikkiopistoon hän siirtyi vasta yläasteella. Lukiossa Pirttilahtea kiinnosti lukemisen sijasta soittaminen. Kun kirjoitusten lähestyessä piti miettiä jatko-opintoja, hän päätti kokeilla polkua muusikkona.

– Pääsin opiskelemaan vuonna 2002. Kaksi ensimmäistä vuotta taisin tehdä kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Sitten homma lähti kuitenkin sivuraiteille, Pirttilahti muistelee.

Opinnot keskeytyivät vuonna 2005 ja välivuosi venähti seitsemän vuoden mittaiseksi. Opiskeluoikeuskin ehti vanheta. Näiden vuosien aikana Pirttilahti teki erilaisia töitä, mutta ei mitään kovin pitkäjänteisesti. Rinnalle löytyi puoliso ja lapsia pariskunnalle syntyi kaksi. Vuonna 2012 hän hakeutui takaisin opintojen pariin.

– Alkoi tuntua siltä, että jos en nyt pikkuhiljaa tee jotain, napanuora soittamiseen katkeaa kokonaan ja se tuntui väärältä. Olin kuitenkin pitkään sitä harrastanut ja vanhemmat olivat panostaneet siihen, Pirttilahti kuvailee.

Välivuosien aikana Pirttilahdelle oli kehittynyt jonkinlainen antipatia haitaria kohtaan ja kolmen vuoden ajan soitin tuli kaivettua esille lähinnä juhannuksena.

Tangon uudistajana tunnetun Astor Piazzollan musiikki kuitenkin kiinnosti. Kaivatessaan jotain uutta musiikin harrastamiseen, hän osti harmonikkasukuisen bandoneonin, joka on keskeinen soitin argentiinalaisessa tangossa. Piazzolla on tunnetuimpia bandoneonisteja.

Pirttilahti ryhtyi soittamaan Piazzollaa kahden Taideakatemiasta valmistuneen kaverinsa kanssa.

– Siitä se kipinä soittamiseen sitten palasi, ja sen parin vuoden aikana päädyin tarttumaan uudelleen haitariin. Jos en olisi sitä bandoneonia hankkinut, en olisi välttämättä uudelleen haitariin palannutkaan.

Pääsykokeisiin valmistautuessaan hän myi päivisin puhelinliittymiä ja harjoitteli iltaisin autotallissa Mozartia. Pirttilahtea Taideakatemiassa aiemmin opettanut Mikko Luoma oli arvioimassa entisen opiskelijansa pääsykoetta. Luoman mukaan valmistautuminen kuului soitossa.

– Siinä ei ollut jälkeäkään sellaisesta, että tullaas nyt hoitamaan paperit täältä, Luoma muistelee.

Pirttilahti jatkoi Luoman johdolla opintojaan siitä, mihin ne olivat seitsemän vuotta aiemmin jääneet. Vaikka musiikin maailma on monin tavoin muuttumaton, oli opiskelusta tullut joustavampaa.

– Kun vuonna 2002 ei pystynyt tekemään verkossa kuin ihan jotain satunnaisia juttuja, niin nykyään pystyy tekemään lähes kaiken, Pirttilahti summaa.

Riihimäellä asuva Pirttilahti suoritti teoriaopinnot pääsääntöisesti verkossa. Kerran kuukaudessa hän kävi Turussa soittotunneilla. Samoihin aikoihin Pirttilahti irtisanoutui työstään teleoperaattorilla ja vain pari viikkoa tämän jälkeen häntä pyydettiin Riihimäen musiikkiopistolle sijaistamaan harmonikan soiton opettajaa.

Välivuosien aikana karttunut elämänkokemus on auttanut Pirttilahtea opettajan työssä. Harmonikka on pienelle lapselle raskas soitin kantaa, joten vanhemmat ovat usein mukana soittotunnilla. Asiakaspalvelutöissä saatu kokemus on auttanut selviämään vaikeistakin kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa.

Jälkeenpäin katsottuna aikalisän ottaminen opiskeluun oli muutenkin oikea päätös.

– Kaiken jälkeen luulen, että jos olisin silloin 2006 paikkeilla väkisin pusertanut opinnot loppuun, en välttämättä olisi nyt tässä tekemässä musiikkia, Pirttilahti pohtii.

Myös Luoma toivoo, että opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet otettaisiin paremmin huomioon.

– Ei elämä aina mene suoraan, eikä tarvitsekaan mennä. Nuorelle ihmiselle opiskeluaika on dramaattinen taitekohta. Aikaisemmin musiikki on ollut harrastus ja harrastuksen pitäisi pikkuhiljaa taittua työksi. Tulee muutenkin kaikenlaisia isoja uusia asioita. Se voi olla tarpeettoman kohtuuton tilanne yrittää puristaa kaikki neljään vuoteen. Sitä tunnuttaan ihannoivan, että nopeasti valmiiksi ja töihin, eikä siitä aina parasta mahdollista tulosta tule, Luoma toteaa.

Pirttilahden mukaan aktiivisesti bandoneonilla sooloja soittavia henkilöitä on Suomessa hänen lisäkseen vain muutama.

– Omaa innostustani buustasi alkuun se, että soittajia on niin vähän. Pääsin tasoani paljon taitavampien soittajien kanssa heti hommiin, kun tarvittiin esimerkiksi festivaaleille. Siellä oli sitten todella kovatasoisia viulisteja ja basisteja, joihin pääsi tutustumaan. Se tietysti ruokki omaa treeni-intoa ennestään.

Opettamisen lisäksi Pirttilahti johtaa Euroopan isointa tango-orkesteria, Pirttilahti Tango Experiencea. Kyseessä on ammattimuusikoista koostuva 17 hengen porukka.

Ajatus tango-orkesterin perustamisesta syntyi, kun Pirttilahti osallistui Yhdysvalloissa Stowe Tango Music Festivaliin. Tapahtumassa hän pääsi harjoittelemaan argentiinalaisten huippumuusikoiden johdolla.

– Se mielikuva, mikä suomalaisilla on tangosta, on sellainen tanssilavatyyppinen. Argentiinalainen tango on parhaimmillaan jotain aivan muuta. Tietyillä orkestereilla se on jopa raskaan heavyn tyyppistä, Pirttilahti kuvailee.

Luoma toteaa Pirttilahden matkan johtamaan tango-orkesteria kuvaavan hyvin sitä, mikä merkitys jokaisen opiskelijan omalla aktiivisuudella uran rakentamisen suhteen on.

– Tuohan on aika kaukana siitä, mitä me tehtiin. Olennaista on, mitä kukin opiskelija tekee niistä lähtökohdista, mitkä koulu tarjoaa. Siksi Samin tekemisiä koulun jälkeen on ollut vaikuttavaa seurata. Itse en pystynyt edes kuvittelemaan niitä kaikkia mahdollisuuksia, Luoma kommentoi.

Pirttilahti kokee saaneensa opinnoistaan vahvan pohjan lähteä viemään uraa uusille poluille.

– Samoja asioita opetan omille oppilailleni tai kun johdan tango-orkesteria. Kappaleita analysoidaan ja mietitään, että mistä missäkin kohdassa on kyse. Siitä on ollut todella iso hyöty, että oma pohja on klassisessa musiikissa. Haluan tangossakin pitää tietyllä tapaa klassisen suuntautumisen. Suhtautua siihen analyyttisemmin sen sijaan että ajattelisin, että tehdään tässä nyt humppaa ja nyt on hyvä rytke, Pirttilahti kuvailee.

Tällä hetkellä Pirttilahti keskittyy tangon soittamisen lisäksi uuden musiikin luomiseen. Vaikka opettaminen on hänestä mukavaa, toivoo Pirttilahti voivansa keskittyä hetken aikaa vain säveltämiseen. Tämän mahdollistaisi apuraha, josta päätös tulee huhtikuussa.

Vaikka tangokeikoilla yleisön keski-ikä on lähellä eläkeikää, uskoo Pirttilahti nuoremman väestön vielä löytävän tangon. Sami Pirttilahti Exprience voisi hänen mielestään sopia esimerkiksi osaksi Provinssirockin tai Ruisrockin oheisohjelmaa.

– Sieltä löytyy todella vaikuttavia ja mukaansatempaavia rytmejä. Kuulen usein konserteissa saman repliikin, kun tullaan sanomaan, että en tiennyt, että tango voi olla tällaistakin. Se on se, mitä haluaisin viedä isomman yleisön tietoisuuteen.

Pirttilahden mukaan Suomessa ei ole todella syvällistä tango-osaamista kuin ripaus. Seinäjoen tangomarkkinoillakin on nähty pääesiintyjiä, jotka eivät esitä tangoa.

– Paljon tangoa soitetaan, mutta muusikoiden ja laulusolistien leipä ei tule tangosta kuin hyvin harvassa tapauksessa. Toisin on Argentiinassa, jossa tango on ollut aina tärkeä osa musiikkia. Siellä tango on houkutellut aina hyviä muusikoita pariinsa ja on luonnollista, että musiikki silloin myös kehittyy. Koska täällä ei ole ollut juurikaan ammattimaisia tangontekijöitä, ei tango ole kehittynyt mihinkään viime vuosikymmeninä. Sellaisen jäljen haluaisin saada aikaan, että kun kymmenen vuoden päästä joku kuulee nimen Sami Pirttilahti, ensimmäinen ajatus on, että eikös se ole se tangotyyppi, Pirttilahti toteaa.

Lue lisää Musiikkipedagogi (AMK) -koulutuksesta täältä.