Kolmannen vuoden ensihoitajaopiskelijoiden arki kulkee yhä AMK:n ja kodin välillä – vaikka etäopetus onkin ottanut aiempaa suuremman roolin

– Simulaatioharjoituksissa harjoitellaan potilaiden hoitamista nukeilla mahdollisimman todenmukaisissa ja -tuntuisissa olosuhteissa. Simulaatioharjoituksiin on varattu erilliset tilat, jossa simulaatiossa toimijat hoitavat nukkea huoneessa, jossa on kamerat. Muu ryhmä seuraa suoritusta toisessa huoneessa, kertoo kolmannen vuoden ensihoitajaopiskelija Hanne Tammi.

Lähes kaikki muu opetus ensihoitajaopiskelijoilla on ollut etänä. Teoriaa on luettu kotona ja monia luentoja kuunneltu Zoomin ja Microsoft Teamsin välityksellä. Myös joitakin käytännön harjoitteita on pidetty sovelletusti etäopetuksena.

– Parasta etäopetuksessa on se, että omien aikataulujen yhteensovittaminen opintojen kanssa on helpompaa. Kun luento ei vaadi fyysistä läsnäoloa AMK:n tiloissa, on esimerkiksi opintojen ohella tehtävien töiden sopiminen joustavampaa. Toisaalta opiskelijalle jää vastuu rauhallisen oppimisympäristön rakentamisesta, kun AMK ei sitä poikkeusoloissa tarjoa. Itse saan kotona opiskelu- ja työskentelyrauhan, mutta esimerkiksi lapsiperheissä tilanne voi olla täysin toinen, samalla luokalla Tammen kanssa opiskeleva Ville Vuorinen kuvailee tilannetta.

Myös Tammi mainitsee etäopiskelun mahdollistaneen monelle aktiivisemman työnteon opiskeluiden lomassa.

– Niiden arki on varmasti helpottunut, jotka kulkevat AMK:lle pitkien matkojen takaa. On helpompaa, kun opetukseen pystyy osallistumaan sieltä omalta kotisohvalta. Lisäksi lähiopetuksen suhteen pienryhmäopiskelu on ollut mieluisaa, sillä normaalisti luokka on todella suuri. Haastavaa sitten taas etäopetuksesta tekee ehkä vapaa-ajan ja opiskeluun käytettävän ajan rajaaminen toisistaan, Tammi kertoo.

Molemmat opiskelijat antavat kiitosta opettajille korona-ajanopetuksen järjestämisestä

– Ensihoidon opettajat ansaitsevat ison kiitoksen, opinnot on pyritty viemään läpi niin normaalisti kuin se vain tässä tilanteessa on ollut mahdollista. Varmasti poikkeusolojen tuomia uusia käytänteitä jää elämään myös koronan jälkeen, Vuorinen toteaa.

– Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ja hyvin lähiopetusta on pystytty rajoitusten puitteissa pitämään. Opiskelu koronavuotena on vaatinut joustoa sekä opiskelijoilta että opettajilta. Opettajat ovat nähneet paljon vaivaa opetuksen laadun varmistamiseksi. Välillä on jouduttu opetusta perumaan ja suunnitelmia muuttamaan nopeallakin aikataululla. Moniammatillista yhteistyötä ja opetusta on myös pystytty pienissä määrin järjestämään, Tammi kertoo.

Etäopiskelu vaatii itsekuria ja aikataulutusta. Esimerkiksi Vuorinen kokee, että opiskeluun ja työskentelyyn on tullut käytettyä enemmän aikaa kuin normaalitilanteessa. Itsekuri ja aikataulutus mahdollistavat myös sen, että arkeen tulee jopa enemmän tilaa kuin normaalisti. Tätä tilaa voi käyttää vaikkapa tekemällä töitä. Molemmat opiskelijat kertovat tehneensä̈ töitä̈ opiskelujen ohella, sillä hoitoalan työtilanteeseen korona ei ole vaikuttanut ainakaan vähentävästi.

– Liikuntaharrastuksista brasilialainen jujutsu on ollut pitkään tauolla ja liikuntaa tulee nyt harrastettua enemmän yksin ja omaan aikatauluun sopien, Vuorinen kommentoi.

Vaikka opiskelu ja työnteko on Vuorisen ja Tammen mielestä̈ sujunut korona-aikana hyvin, on normaaliin opiskelijaelämään kuuluvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä̈ jäänyt paljon pois.

– Kaikkien ensihoitajaopiskelijoiden perinteiset kokoontumiset uuden ryhmän aloitettaessa ja vanhimman ryhmän valmistuessa ovat jääneet pitämättä kokonaan. Opiskelukavereista on varmasti nähty niitä itselle läheisimpiä pienellä porukalla, mutta yhteisiä kokoontumisia ei olla sovittu esimerkiksi etänä AMK:n järjestämiä luentoja lukuun ottamatta. Näin jälkikäteen ajatellen tässä voisi olla ryhmänä se suurin kehityksen paikka. Toki kuten edellä mainitsin, meillä on ollut jonkun verran välttämätöntä lähiopetusta eli sitä kautta olemme olleet tekemisissä ryhmän kesken, Vuorinen kertoo.

Tammen mukaan heidän ryhmänsä on hitsautunut kolmen vuoden aikana tiiviisti yhteen ja etänäkin yhteyttä pidetään viikoittain. Opiskeluaika on kaiken kaikkiaan kulunut nopeasti ja siitä on jäänyt hyvä fiilis, vaikka vuosi olisikin varmasti ollut erilainen ilman koronaa.

– Ei ole ollut etätapahtumia ja opiskelukavereita on tullut nähtyä lähinnä lähiopetuksessa sekä ohimennen töissä. Perinteisesti ensihoitajaopiskelijat ovat kokoontuneet vähintään kahdesti vuodessa, aina lukukauden alkaessa. Tämä perinne toivottavasti jatkuu, kun koronatilanne sen sallii, Tammi toteaa.

Yhteenvetona Vuorinen toteaa korona-ajan vaikuttaneen jälkikäteen tarkasteltuna itse opiskeluun melko vähän. Esimerkiksi maskeihin ja kokoontumisrajoituksiin AMK:n tiloissa moni on jo varmasti tottunut. Opiskelijaelämän muut osa-alueet kuten sosiaalinen kanssakäyminen ja vapaaajan vietto ovat sen sijaan kärsineet koronasta. Vuorinen haluaakin lähettää kannustavan viestin kaikille korona- arjessa puurtaville:

– Koitetaan vielä jaksaa ja ajatella positiivisesti: keskittyä siihen mitä voidaan tehdä, ennemmin kuin siihen mitä ei voida tehdä. Pyydetään apua tarvittaessa, muistetaan kysyä kaverilta kuulumisetja ennen kaikkea, huolehditaan omasta jaksamisesta.

Artikkeli on osa Turun AMK:n vuoden 2020 vuosikertomusta.

Tutustu  vuosikertomukseen