Rakennekalkki ehkäisee eroosiota ja vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta
Turun AMK on viime vuosina tutkinut rakennekalkin vesiensuojeluvaikutuksia. Uusi rahoitus mahdollisti jatkoseurantaprojektin, joka tutkii menetelmien pitkäaikaistehoa tuottaen tuloksia ja ohjeita niin viljelijöille kuin päättäjillekin.
Teksti: Veera Laaksonen
Kuvat: Juha Kääriä
Viljelijät ovat käyttäneet kautta aikojen kalkkia nostamaan maaperän pH-tasoa, jotta kasvit pystyvät hyödyntämään paremmin maaperän ravinteita. Rakennekalkilla puolestaan pyritään pH-tason säädön lisäksi parantamaan myös maaperän rakennetta.
Rakennekalkki on maanparannusaine, joka soveltuu käytettäväksi savimailla. Savipohjainen peltomaa käsitellään reaktiivista, sammutettua tai poltettua kalkkia sisältävällä kalkitusaineella. Menetelmän on todettu parantavan pitkäaikaisesti maaperän mururakennetta ja vedenläpäisevyyttä, mikä pienentää eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.
Turun AMK on vuosina 2019–2021 Rakennekalkki maatalouden vesiensuojelukeinona -projektissa luonut yhdessä kumppaneiden kanssa laajat koejärjestelyt rakennekalkin vaikutusten tutkimiseen. Rahoituksen turvin kenttäkokeiden seurantaa jatketaan vuoden 2022 ajan. Kenttäkokeita tehdään Turussa, Eurajoella ja Paimiossa.
– Turun seurannan avulla pyrimme saamaan tietoa siitä, kuinka rakennekalkki vaikuttaa eroosion ehkäisemiseen sekä pinta- ja salaojavesien ravinnepitoisuuksiin. Luotettavia tuloksia rakennekalkkikäsittelyn todellisesta vesiensuojelutehosta saadaan vasta vuosien seurannalla, kertoo projektipäällikkö Antti Kaseva.
Kenttäkokeista luotettavaa tutkimustietoa
Kasevan mukaan kenttäkokeita tehdään sekä tasaisemmilla että kaltevammilla peltoalueilla, jotta pystytään arvioimaan rakennekalkituksen vaikutusta erilaisilla viljelysmailla. Koekentät on lisäksi jaettu useampiin lohkoihin, joista vain osa on käsitelty rakennekalkilla.
– Jakamalla kenttiä lohkoihin saamme luotettavampaa tietoa rakennekalkin vaikutuksista, kun sademäärä ja maaperä alueella ovat samat. Tällöin ainut eroavaisuus lohkoissa on rakennekalkitseminen, Kaseva selventää.
Mikä sitten on rakennekalkin vaikutus maaperään käytännössä? Rakennekalkin myötä suolapitoisuus maaperässä kasvaa ja savespartikkelit sitoutuvat paremmin toisiinsa. Näin ollen maaperä ei veden mukana lähde yhtä helposti liikkeelle ja se kestää paremmin veden huuhtovaa vaikutusta.
– Tällä tavoin vältytään eroosiolta, minkä lisäksi myös fosforia saadaan pysymään maaperässä sen sijaan, että se päätyisi vesistöihin.
Kevään edetessä ja kelien lämmetessä tutkijat pääsevät ottamaan vesinäytteitä pellon valumavesistä. Näytteistä tutkitaan muun muassa fosfori- ja typpipitoisuuksia, kiintoainesmäärää, pH-arvoja sekä sähkönjohtokykyä.
– Lähinnä haluamme tietää, mikä on rakennekalkituksen vaikutus ravinnekuormitukseen ja eroosion määrään. Viime vuonna tulokset olivat oikein hyviä, ja valumavesien kokonaisfosforin pitoisuudet putosivat käsitellyillä alueilla, kertoo Kaseva.
– Nyt on mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kehitys samana vai alkaako vaikutus heiketä, hän jatkaa.
Hyötyjänä erityisesti vesistöt
Kasevan mukaan Ruotsissa rakennekalkkia on käytetty jo pitkään savimaan parannusaineena. Tutkimusta ja seurantatietoa tarvitaan kuitenkin myös kotimaasta, jotta varmistetaan menetelmän toimivuus Suomen pelto-olosuhteissa.
– Ennen kaikkea tuloksista ja toimivista menetelmistä hyötyvät vesistöt, kun rehevöivät vaikutukset vähenevät. Tulosten kautta yritetään motivoida myös viljelijöitä rakennekalkin käyttöönottoon.
Turun ammattikorkeakoulu työskentelee rakennekalkin seurannan parissa, mutta projektissa tutkitaan myös maanparannuskuidun hyödyntämistä vesiensuojelussa.
– Maanparannuskuitu lisää maaperän hiilen määrää ja täten edistää maaperän mikrobiaktiivisuutta. Mikrobien erittämät liima-aineet ja maahan muodostuvat sienirihmastot parantavat maamurujen kestävyyttä ja vähentävät eroosion riskiä. Kuitua voi käyttää erilaisilla kivennäismailla ja se voi olla hyvä ratkaisu esimerkiksi luomupelloilla, joilla rakennekalkkia ei saa käyttää.
Kuidun ja rakennekalkin vesiensuojeluvaikutukset -projekti on osa Turun AMK:n Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän toimintaa. Projektia rahoittaa Ympäristöministeriö.
Projektissa Turun AMK:n kumppaneita ovat Suomen ympäristökeskus (SYKE), Luonnonvarakeskus, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys, Pyhäjärvi-instituutti sekä Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus.
Tutustu tutkimusryhmään:
Vesitekniikan tutkimusryhmän tutkimustoiminta on soveltavaa ja käytännönläheistä. Tutkimusryhmä tutkii, kehittää ja suunnittelee mm. kustannustehokkaita keinoja hulevesien ja maatalouden valumavesien ravinnevirtojen hallintaan ja vesistöjen kunnostukseen, sekä testaa ja kehittää pienen mittakaavan laitoksiin sopivia jätevesien käsittelymenetelmiä. Tutkimusryhmä edistää myös kiertotaloutta ja haitallisten aineiden hallintaa tutkimus- ja kehityskohteissaan.
Lisätiedot artikkelista
